8. Lausetta/sanaa jotka saa mut nauramaan

8. Lausetta/sanaa jotka saa mut nauramaan/Hymyilemään etc.

1. " I’m not here for making friends. I’m here for being American next top model. "

2.  "I try to believe in as many as six impossible things before breakfast. Count them, Alice. One, there are drinks that make you shrink. Two, there are foods that make you grow. Three, animals can talk. Four, cats can disappear. Five, there is a place called Underland. Six, I can slay the Jabberwocky."

3.

4. "No post on sundays"

5. "Queen is never late. everyone else is simply early."

"I never let my guard down 

So why did I let it slide for you? 

I know it so wrong, but somehow 

There's nothin' I could say"

-Alice-

“I was trying to convince myself that I'm not stupidly in love with you.”

Mitä jos päässä lyö tyhjää? En enää osaa kirjottaa mitään, ja myönnän sen häiritsevän blogin pitäistä tosi paljon. Tuntuu että on tapahtunut kaikkea ihan liikaa, mutta samalla liian vähän. kirjoittamisen vaikeus ei tietenkään pahenna asiaa millään tavalla.

Koulussa meillä oli yhteishaku jo viikko sitten, mutta vieläkin se kummittelee takaraivossa. Miksi en valinnut sitä ja sitä? miksi mä valittin sen kun en kuitenkaan pääse? Entä jos pääsenkin, mitä mä sitten teen? tosi monia kysymyksiä, ja liian vähän vastauksia. Mietin myös kavereiden valintoja. En millään haluaisi erikouluun kavereideni kanssa, ja vaikka se ei olekkaaan todennäköistä niin silti. todennäköisyys ei ole ikinä mun puolella. Muutenkin mun tunteet on ihan sekasin ja sit viel tällänen blääääääh!

Kuukauden päästä alkaa kaikki valtakunnallisetkin. Eniten pelkään Matikkaa, Kemiaa ja Ruotsia. tätäkään ei helpota se että Matikan ja ruotsin valtakunnalliset ovat peräkkäisinä päivinä = itken verisiä kyyneleitä. En tiedä onko Maantiedosta tai biologiasta valtakunnallista, ja jos on, ette näe mua enää koskaan. hyppään katolta. syötän itteni jääkarhuille. lähen asumaan siperiaan.

Isosen työkin alkoi sitten virallisesti. Eilen oli ensimmäinen tapaaminen, ja onnekseni tunnen kaikki jollain tasolla isoskumppaneistani. Meitä on Pullea, Martsu, Eerika ja minä meidän koulustamme+ Taaviin tutustuin jo kuukausia sitten. Lauantaina pitäisi mennä seuraavaan 'Tapaamiseen', jossa näen hiukan ketä leirilleni tulisi rippiläisiksi. Onnekseni meidän Papit on parhaat maailmassa!

Kuitenkin, olen kiitollinen että viikonloppu saapuu. Jos vain selviän huomisesta Ruotsinkokeesta (lol, en) ja kahvila reissusta Liinan ja Laaman kanssa (lol, en). En tiiä mikä mua vaivaa, mutta vaikka nukkuisin 9 tuntia yössä niin nukun päivällä ainakin 2-3 tuntia, jonka jälkeen olen väsynyt. Useimmiten noin ei kyllä tapahdu, sillä nukun yössä noin 5 tuntia. väsyttää koko ajan ja aina vaan, mut ehkä selviän! :)

huomenna otan kameran kouluun (KUUNTELKSÄMUAFANNI!?), joten saatte muutakin kuin we<3it kamaa
päivän asuni:

Teemana käytin tota Sofialta saamaani huivia :)

"i can`t go to school mom, 

the blankets have accepted me as one of their own 

if i leave now i might lose their trust."

-Alice-

6. Miten voittaa sydämeni?

 Viisi tapaa voittaa sydämeni

1. Ole oma ittesi. näytä sun mielipiteet ja millä tuulella oot. jos sua vituttaa niin oo vittuuntunut, ja jos oot ilonen niin hymyile. Jos et oo oma ittesi, vaikka olisit täysi kusipää, niin et ikinä saa mun täyttä hyväksyntää. inhoan jos joku valehtelee, varsinkin itselleen

2. Jos et pelkää puhua sun intohimoista. jos rakastat musiikkia, puhu siitä. jos rakastat kirjoja, puhu niistä. jos rakastat kastemadoista, puhu niistä. Mä haluun kuunnella, koska se on sulle tärkeetä, ja opin tuntemaan sua paremmin.

3. Luottaa itteensä, muttei silti ole ylimielinen. Saa valittaa, ja saa olla huonolla tuulella, mutta en jaksa itseinhoa 24/7. En mitään "miks ees puhut mulle kun oon niin kauhee". Oon liian suora siihen, ja lopulta sanon jotain kauheeta kuten "no en jaksakkaan" tai jtn. Mut toisaalta en siedä ihmisiä jotka ajattelee että voi saada kenet tahansa. Terve itseluottamus on kaunista.

4. noloa myöntää mut, jos sulla on aikaa mulle ja jaksat puhua mulle. En voi sille mitään, mutta jos puhut mulle, ja oot mukava niin ihastun suhun 50% varmuudella. En kuitenkaan halua että koko ajan pitää tekstata ja jos kestää vastata niin tulee toinen viesti perään et "mikset vastaa? :(". Mut jos vaan sanot 'moi' jos nähään sattumalta, puhut välillä vaikka Facessa ja välillä ehkä hengaat mun kanssa. ite en alota miltei koskaan keskustelua, joten sitäkin tarvitaan.

5. Saa mut ja muut ihmiset nauramaan.. Jos saat mut nauramaan vaikka mulla on tosi huono päivä, saat kiedottua pikkurillisi mun sydämen ympärille. Iloiset ihmiset ovat automaattisesti puoleensa vetäviä

 Nää asiat mitä listasin, ei ole pelkästään rakkauteen liittyviä, vaan ystävyyteenkin. Mulla oli sitäpaitsi tosi vaikeeta keksiä viittä asiaa millä kiehtoa minua, sillä yleensä en listaa asioita joita haen. ihastun jos ihastun, enkä todellakaan pysty selittämään miksi niin tapahtui.

"Dear Darlin’, please excuse my writing.

I can’t stop my hands from shaking

cos I’m cold and alone tonight.

I miss you and nothing hurts like no you.

And no one understands what we went through.

It was short. It was sweet. We tried."

-Alice-

PS. Kiitti ihanista kommenteistanne (sekä blogin puolelle että muuten)  kroppa- postaukseen. jokainen kommentti tarkoitti mulle tosi paljon.

PPS. Mitä mieltä ootte ulkoasusta? muutan sitä varmaan vielä, sillä en oikein tykkää tästä

5. Oma kroppa

Kun oma ruumis on vankila

luin tuon otsikon alla olevan jutun kerran. Juttu kertoo tytöstä joka ei voinut sietää omaa ruumistaan, ja teki sen vuoksi typeriä asioita. Tyttö inhosi sääriään jotka eivät mahtuneet pitkävartisiin saappaisiin niinkuin muiden kauniimpien tyttöjen. Tyttö inhosi reisiään jotka istuessa levistyivät, vaikka muiden söpömpien tyttöjen reidet olivat kuin tikut tuolia vasten. Tyttö inhosi mahaansa, jonka hän piilotti paksujen huppareiden alle, kun muut paremmat tytöt kulkivat rannalla bikineissä. Tyttö inhosi solisluitaan, rintojaan, käsivarsiaan, kaulaansa, kasvojaan ja kaikkea itsessään. Tyttö inhosi ruumistaan niin paljon että oli valmis uhraamaan kaiken laihemman kropan tavoittelussa.
Minä kirjoitin tuon jutun.

Mun kroppa on ollut mulle aina epävarmuuden kohde. minua haukuttiin 4 luokasta lähtien, ja seitsemännellä luokalla päätin laihtuvani. suunnittelin kaiken valmiiksi. tee se silloinkun on koulua niin ihmiset näkee sua enemmän eikä huomaa. skippaa ruoka. mittaa joka ilta sun ruumiinosat. kolme kertaa päivässä vaa'alle. karkkia vain viikonloppusin. Toi ei ole edes pahinta.
Jossain vaiheessa toi meni täysin yli. elin monta päivää pelkällä vedellä. juoksin viidenkilometrin lenkkejä joka päivä. kalorit eivät saaneet mennä yli 400. Tässä vaiheessa kaverit alkoivat huomata. ei kroppani muutoksia, mutta pakkomielteisen käyttäytymisen. kaupungissa syötyäni berliinimunkin miltei oksensin pahaa oloani, ja kun muut ostivat karkkia minä ostin omenan. laskin kalorit aina, ja osasin luetella miltei jokaisen syömäni ruuan kalorit.

Haluatteko tietää mikä sai mut lopulta ratkeemaan liitoksiltani? Olin neljän kuukauden aikana laihtunut miltei 20 kiloa. kuukautiseni olivat loppuneet. kynteni eivät kasvaneet ja hiukseni tippuivat päästä. ruumini ei ollut muuttunut. kadulla yhä huudeltiin välillä.
7-8 luokan kesällä oli se tavallinen terveydenhoitajan reissu, johon minä sitten marssin peloissani,vaikka olin omalla sairaalla tavallini kuitenkin innoissani. huomaako terveyden hoitajani painoni alenneen? Painoin 46 kiloa ja painoindeksini oli 18.4, eli juuri ja juuri alipainoinen (raja on 18.5). Entä mitä terveyden hoitajani sanoi? "Jaaha hyvin on paino pudonnut, vaikka olet vieläkin vähän pyöreä. Jatka samaan malliin!"
en osannut käsitellä tuota tietoa. Aivoni eivät suostuneet toimimaan. 
Siinä minä istuin. Alipainoinen nuori tyttö, joka oli tehnty kaikensa ja vielä enemmänkin yhteiskunnan hyväksynnän eteen. Uhrannut terveyteni, kauniit kynteni ja tuuheat hiukseni. "Jatka samaan malliin!". tiedättekö mitä ajattelin? "vitut!".

Alku oli tosi vaikeaa. syöminen, yksi maailman helpoimmista asioista, miten se voisi olla niin pelottavaa? En tiennyt, enkä tiedä vieläkään. aloin kuitenkin syömään. pikku hiljaa. hiukan oikeaa ruokaa. kananmunan keltuainen. voita leivälle. vaaleaa leipää. riisiä. perunaa. suklaata. kaikkea sitä mikä oli ollut pahin viholliseni seitsemmänneltä luokalta lähtien. pienin askelin aloin parantua.

Tiesitkö että yhdysvaltalaisista tytöistä puoli prosenttia kärsii anoreksiasta ja 1-2 prosenttia bulimiasta, todellisuudessa jopa 14 prosentilla amerikkalaisista on joitakin syömishäiriöiden oireita.
Tiesitkö että kaikista syömishäiriöön sairastuneista poikien ja miesten osuuden arvioidaan olevan noin 10 prosenttia, hieman syömishäiriötyypistä riippuen.
Tiesitkö että Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen tutkimuksen mukaan  syömishäiriöt ovat vakavassa kasvussa. esimerkiksi alle 12-vuotiailla lapsilla todettiin vuonna 2006 119 prosenttia enemmän syömishäiriöitä kuin vuonna 1999.
Tiesitkö että Syömishäiriöitä on niin monenlaisia ettei niitä kyetä edes laskemaan? yleisimpiä syömishäiriöitä ovat Anoreksia, Ortodeksia, ja bulimia.
Tiesitkö että vain pieni osa syömishäiriöitä sairastavista on niin laihoja että lääketieteellisen aliravitsemuksen kriteerit täyttyvät. Suurin osa on joko normaali- tai ylipainoisia.

 Haluatteko muuten kuulla toisenki, vähän 'hauskemman' tarinan? 
Aina yhdeksännen luokan alulla, annetaan jokaiselle 14-15 vuotiaalle oppilaalle jäykkäkouristus rokote, ja sitä varten pitää mennä terveydenhoitajalle. Ajattelin että 'helppo nakki piikki pois ja pyörryn'. no en pyörtynyt, mutta pahin oli vielä tapahtumassa.  kun pistoksen kohdalle oli saatu laastari paikalleen tokaisi terveydenhoitaja että "meneppä tohon seinän viereen niin otetaan samalla pituus ja paino." vieläkään en ole täysin sinut itseni kanssa, joten vastustelin hiukan aikaan. sovimme että hän ei sano painoani ääneen, ja saan mennä selkäpäin vaa'an mittariin. no terkkari kuitenkin tokaisi "Ajattelinkin että olet lihonut vähän! Kyllä sinä oletkin vähän lihava." 
En sano mitä kaikkea hänelle huusin pääpunaisena, mutta tähän suuntaan se meni "Eksä tajuu mitään mitä sun naaman edessä tapahtuu!? sä et todellakaan voi sanoo tollasta yhdellekkään nuorelle naiselle tai miehelle, ja kuvitella ettei niiden itsetunto laske sata pykälää alaspäin! mä oon tosi pahoillani jos oon sun mielestä läski, mut sä et voi sanoo tollee ihmiselle jolla on ollut syömishäiriö! Sano tarpeeksi monelle ihmiselle tolleen ja saat itkee niiden haudalla vitun lehmä!" näin huudettuani lähdin puolialastomana ulos terveydenhoitajani vastaanotolta ovet paukkuen. terveydenhoitaja siis tiesi että mulla oli syömihäiriö. En ole muuten terkkaria tän jälkeen pali nähnyt, ja vaihtoi onneksi pois meidän koulustakin.
 myönnän että olin tosi jyrkkä ja epäkohtelias ja kaikkea muutakin, mutten kadu sanomisiani. jonkun oli pakko vetää se takas maanpinnalle ettei se vielä jonainpäivänä oikeesti tapa jotakuta.

Tässä oli tarina musta ja mun taistelusta kroppaani vastaan.  Mä oon nyt normaalipainoinen. En kehtaa käyttää bikineitä tai tiukkoja vaatteita. en vieläkään syö mielelläni muiden edessä, ja ei mun kroppa kaunis ole.  Mä en oo laiha, ja oon alkanu hyväksyy tosiasian ettei mun tarvittekkaan olla. ei tarvitte olla laiha ollakseen kaunis.
Mä myös haluun kiittää mun ystäviä tästä parantumisesta, Iidaa joka aina jakso masennella mun syömättömyyttä, Porkkanaa joka oli niin kyllästynyt mun kaloreiden laskentaan että sai mut lopettaa sen, Kitiä joka sai mut tajuumaan kuinka kauheeta mun elämä sillon oli, Äitiä joka jaksoi houkutella mut syömään ja kesti mun heitteleviä mielialoja ja Sua joka sai mut uskomaan ees sen yhen kuukauden ajan että joku voi joskus rakastaa mua. Voi kuulostaa tyhmälle, mutta kiitän myös Hattaraa joka tuli kehräämään mun korvanviereen ainna kun itkin peilin edessä. Kiitos.

Jos sinä rakas lukijani huomaat itsessäsi nyt syömishäiriön kädenjäljen, pyydän kauniisti: Hanki apua. se on aluksi tosi pelottavaa, mutta siitä selviää. Koskaan ei ole liian myöhäistä, ja elämä on parempaa terveenä. mulle voi lähettää kommentilla viestiä, tai sähköpostiini Klostor14@hotmail.com. mä haluan auttaa, koska tiedän henkilökohtaisesti mikä helvetti syömishäiriöisen elämä on.

 musta tuntuu todela hassulle puhua tästä asiasta näinkin julkisesti, joten pyydän etteivät tutut tule mm. koulussa puhumaan mulle tästä tai juoksen karkuun :D

"It's the first time in forever that I've been so scared

You just five foot six, blue eyes, blonde hair

When I see your face

There's no breathing space"

-Alice-

ps. oon pahoillani että tästä tuli enemmänkin "minä ja syömishäiriö" kuin "minä ja kroppani", mutta jos tä auttaa yhtäkin ihmistä tässä maailmassa niin en kadu mitään.

4. Perhe on paras

Aiheena on siis perhe. 

Mulle perhe on tosi tärkeä. siis tosi tärkeä. Jos joku esimerkiksi sanoo jotain pahaa mun porukoista, niin saatte uskoo et vedän siitä kohtauksen, sillä ainoastaan mulla on kunnia 'haukkua' mun perhettä. Erityisen herkkä oon jos joku sanoo pahaa mun äidistä, koska äiti on tärkein koko maailmassa.

no jos annan videoiden puhua puolestaan (niitä on kaksi koska yksin se olisi ollut liian pitkä)

PART 1

PARAS ALOTUSKUVA KAUTTA AIKOJEN!

PART 2

Olen pahoillani Videoiden laadusta, mutta Youtube tappoi ne + jouduin tekemään kaikkee hassuu juttuu jotta edes sain ne blogiin. Eli olkaa onnellisia (HAH) että edes saitte videot :D

 ja ainiin. kaikille jotka ihmettelevät mitä äitini videolla huusi, niin sana tarkkaan näin "Mukulaaat, lähetään pitsalleee!". Kiitti äiti, pilasit mun videon (vaistosi että siitä puhuttiin!). Eli Heti videon päädytyä lähdimme Karin krapulapitsalle T__________T XD 

 

 

 

"When you don't feel that your strong enough to make it,

When life treats you hard and don't think you can take it,

When you don't the way you stand your close to breaking,

Just put your hand on my heart"

 

-Alice- 

Sunnuntai kuvapostaus

Koska tässä postauksessa tein niinkuin "anonyymi" pyysi eli laitoin sunnuntaikuvapostaukseeni kuvia 'alastomasta' Niallista, niin nyt eräs rakas ystäväni pyytää minulta samankaltaista palvelusta

noniin, millainen ystävä ja bloggaaja olisin, jos en täyttäisi näinkin typerää pyyntöä lukijaltani?
tässä siis kuvia joita saat kuolata, mutta tissejä en paljasta (enkä enempääkään)

Olehyvä rakkaani, tiiän et rakastat mua tän ansiosta ;D

sitten normaaliin kuvapostaukseen:

-Alice-

Ps. tästälähtien sunnuntai kuvapostaukset ovat enemmän tai vähemmän epäsäännöllisiä