"paskat tyttösäännöistä" -Llama

ok ok, kukaan ei kieltäny mua, joten blogin ulkoasu muuttuu. nimi ei muutu koska eräs pupunperse sanoi ei :D moi vain! XD ok ok eikai XD nojoka tapaukses ulkonäköön tulee PALJON muutoksia oke?
ettevoi enää valittaa

Sofia (c) vuodelt nakkijapapu

I really wanna love somebody
I really wanna dance the night away
I know we're only half way there
But you can take me all the way, you can take me all the way
-Alice-

Sparks connected to feelings, feelings connected to love and love is a myth.

viikonloppu yksin kotona vain omat ajatukset seuranani. tajusin juuri ettei mulla ole muuta sosiaalistaelämää enää paitsi netin välityksellä käydyt keskustelut. en tiedä huvittaako se minua, vai pitäisiköhän sittenkin itkeä? no mutta tämänkin postauksen tein vain koska Kitkat valittaa.. :D hän on yksi niistä havoista joka jatkaa potkia minua persuksiin ja käskeä kirjoittamaan :'D <3

I knew that at first glance. But not because of any type of feelings he had—it was because he was lonely, and vulnerable. But he was contemplating it. He wasn’t sure if he should touch me anymore. I could tell he was treating me as if I were fragile and made of glass. He was afraid of hurting me.

ajattelin muokata koko blogini nimestä lähtien. vastustaako kukaan?

-Alice-

I’m bad at feelings. I don’t even know what I’m feeling most of the time

 

She knew He would be considerate and he wouldn’t laugh at her, but there was always a part of her which was scared that He would find her too insecure and want to leave her all alone, back to how she was.

Because that’s what She was. Insecure. She hadn’t had anyone to tell her that she was perfect the way she was, and although he wasn’t about to change herself any time soon, she didn’t feel comfortable with nobody caring. Of course her Mum had told her that, and so had her family, but you don’t take those kind of compliments seriously from family because they mean it in a total different way.

jaajaa ei mulla mitää asiaa :''D mä vaan tääl koton ja pia paistaa pihvei perheen suihin. kuuntelen tarusomusten herraa, ja kierin maassa kun en nähnyt 1Dn twitcamia kokonaa. nukuttaa niin että lopetan. pian pitäis vielä jaksaa mennä tanssimaan, ja oon innoissani. ruoka. on. pahasta. tietäkää kaiki se oke? noni nyt saatte lauantaisia muokkaamattomia kuvia, koska laiskuus. moi

oke oke siin oli teille sekava postaus :D
-Alice-

Tyttö ennen ja jälkeen nimen Alice

Lupaus on lupaus. olkaa hyvät.

 n.1997 oke oke miksei blogger käännä näitä? huoh. no jaa tässä siis mä tosi tosi pikkusena! oon ollu ihan sika söpö lapsi, ja siihen se sitten jäiki. äiti tykkäs tunkee mun päälle kaikkee vaaleenpunasta, röyhelöistä tai muutoin tosi tyttömäistä. itse en jo silloin siitä pitänyt, mutta mitä oisin voinut tehdä? Tähän aikaa, äiti ja iskä eros, eli siis just mun syntymäaikoina. en nyt oikeen mitään osaa näistä vauva ajoista kertoa :D

1998 jaaha sillä samalla linjalla jälleen. hameita ja söpöjä sukkia. hiukset aika vaaleet viel näin pienenä, mutta ne alko tummentua siitä sitten pikkuhiljaa.

1999 tässä vaiheessa äiti antoi mun hiuksien kasaa, ja huomattiin, että mulla on koko suvun varmaan kiharin hiuspehko :''D tykkäsin pokenmoneista, ja toi olikin mun lemppari yöpuku, enkä riisunut sitä oikeen koskaan ellei pakotettu.  jos sä olisit tällöin kysynyt multa mikä musta tulee isona, olisin sanonut välittömästi että "poika, koska haluan olla lepakkomies!". tällöin myös rakkauteni pehmoleluihin nousi pilviinsä :''D punainen oli paras väri ikinä.

2000 hiukset jo melko pitkät ja kiharat. pikimustat. olin ihan fiiliksissä, kun mulla oli mun kavereiden iuksiin verrattuna tosi pitkät kutrit, mutta sitten tajusin, että kaikki mun kaverit on poikia :''D tällin en enää hameita suostunut käyttämään, ja jos käytin niin juhlissa tai kuumalla ilmalla. punainen on pop vieläkin

2001 tämän vuoden aikana todettiin, että pitkistä hiuksista on paljon vaivaa, joten äiti leikasi ne. sovelluin samalla myös kavereideni joukkoon paemmin, kun ei koko ajan tavinnut huitoa hiuksia pois naamalta. kuitenkin ne kasvoivat HYVIN nopeasti takaisin. poikamaisuus alkoi myös pukata itseään lisää ulospäin, enkä enää tehnytkään muutakuin kiipeilin puissa tai leikin legoilla :''D sain myös ensimäiset raitani.

2002 ja 2004 eka kouluvuosi käyty ja hiukset hulmusivat jälleen pitkinä. blondeja raitoja vähän lisää ja siinä se. lippikset oli ihania, ja hameita käytetään vain juhlatilaisuuksissa. kaverit on tärkeimpiä maailmassa. tällöin rakastuin piirtämiseen. ensimäisen kouluvuoteni aikana, olin jo lukenut koko kirjasto-auton läpi, vaikka ääneen lukeminen oli minulle tosi vaikeaa laiskan kieleni ja siitä johtuvan änkyttämisen ja sössöttämisen vuoksi.

2005 ja 2006 lyhyet hiukset jälleen, koska en jaksanut pitää hiuksia kiinni, tai hoitaa niitä muutenkaan :''D tällöin äätin, että tulevaisuuteni ammatti olisi jotain jossa saisin käyttää luovuutta. aloin viihtymään enemmän yksinäni kirjoituspöydän ääressä, ja luin tosi paljon.

2007 ja 2008  ennen äitini häitä vuonna 2007, rakas äitimuorini sanoi parturille että "etuhiukset pois silmiltä", joten sain etuhiukset, joita ei suunnilleen edes näy, sillä niin lyhyet ne olivat. inhosin niitä, ja siksi kasvatin ne. Punaoranssit etuhiukset olivat unelmani jo tosi pitkään. pidinkin niitä miltei vuoden mikä on minun mittapuullani tosi kauan. tässä vaiheessa uudistin kokonaan vaatekaappini, ja muoti kiinnosti tosi paljon. halusin näyttää hyvältä, jottei koulussa haukuttaisi, mutta homma menikin toisinpäin :''D mulle tuli aikaisemmin murrosikä kuin muille, ja naamaani ilmestyi finnejä ja kasvoin pituutta. vuoden 2008 lopputalvesta värjäsin takaisin kokonaan mustaksi, koska emous.

2009 ah, niin nolon emo kauteni alkutaipaleet tämän vuoden talven aikana aloin meikkaamaan hieman, mutten kyllä oikeastaan muutakuin kuvaamista varten. aloin käyttämään paljon mustaa, niittejä ja ketjuja. hiukset roikkuivat silmillä. ihmiset tuijottivat kaduilla, mikä pahensi oloa, mutta tahdoin silti pukeutua niin kuin itseäni huvitti. tällöin aloin myös käyttää elämäni rakkautta, kauluspaitoja.

2010 meikkaus alkoi toden teolla. mihinkään ei lähdetty ilman kunnon alaluoman rajaus pläjäystä, ja iho oli posliinin valkoinen. okeoke käytän vieläkin paljon kajaalia ja iho on vieläkin tosi vaalea mutta..  emo vaiheen huippukohta siis. :D käytin miltei pelkkää mustaa ja valkoista, tai sitten mustaa ja jotain kirkasta väriä.  vuoden loppuun mennessä kuitenkin olo helpotti siirryttyäni yläasteelle, ja uudelle luokalle. silloin myös tyylini  muuttui kertaheitolla.

2011 aloin käyttää värikkäitä vaatteita, ja hiukset vaihtuivat taikaisin punaiseen. operaation hiuksien kavatuskin alkoi jälleen. ja tottakai, sain tuon ihanan huulikoruni <3 tällöin myös rakastuin (uudelleen?) hameisiin ja käytinkin niitä aika paljon. aloin meikkaamaan hillitymmin, mutten kuitenkaan lopettanut.

2012 ja no nyt. värjäsin hiukset ruskeaksi, hankin pidennykset ja sitten myöhemmin dippivärjäsin. dippivärjäyksen muutin myöhemmin siniseksi, ja nyt se jo taittaa liilaaseen. vaatteissa pidän väreistä, ja ostin jopa elämäni ensimäiset farkut. + vaatekaapista löytyy vaaleanpunainen vaatekappale, mikä on sanoin kuvailemattoman suui juttu XD tämän vuoden aikana opin myös käyttämään luomiväriä, jota sitten naamani tungin vaikka kuinka, kunnes lähikuukausien aikana päätin siityä 'luonnollisemmaksi' enkä sitäkään enää paljotta käytä. mitäs mä tästä, tulkaa kattoo jos haluutte nähä XD siinä oli se! mitä mieltä ootte? :D  mun hiussekoilut on ollut aikamoisia, ja  jotkut vaateyhdistelmät ovat olleet erittäin hirveitä. opin kantapään kautta, ja nyt ymmärrän, ettei kannata pukeutua koko mustaan eikä blondata yhtä pientä osaa hiuksista miltei joka kuukausi :''D kommenttia saa lähettää! kuinka paljon nauroitte? mikä on teidän mielestänne kivoin vuosi tyylinipeusteella? entä kauhein? :D
-Alice-