Well my name's not Alice but I know how she felt
When her world started turning into something else

cuties

"some of the most beautiful things are unexpected (kind of like you)"

lauantai 20. heinäkuuta 2013

M12!!



























































Uhri ja saalistaja
























































































































Teippitiimi!








































































mun ryhmä, paras ryhmä <3




















"Elämäni paras viikko"- lause, ei ole enää pelkkä sanonta joka todetaan kun oli tosi hauskaa, sillä nyt se on totta. Vaikka varaisin tämän postauksen kirjoittamiseen 10 tuntia, en mitenkään saisi kirjoitettua ylös tunteita ja ajatuksia tästä leiristä. Kuitenkin yritän kertoa lyhyesti jotain vaikken osaa, ja siksi kuvien paljous.

Ennen leiriä pelkäsin, etten saisi omia ryhmäläisiäni kurii, tai etteivät ihmiset pitäisi minusta ollenkaan, tai ignooraisivat minut. Pelkäsin että Leiristä tulisi yhtä pelottava kuin omasta Rippileiristäni, mutta mitään näistä ei ilmeisesti pahemmin käynyt. no kuriin ryhmää oli aika vaikea saada, mutta loppujen lopuksi saimme aina tehtyä tehtävät kunnialla loppuun. Ja asiaa tietty helpotti kun muurit alkoivat murtua ja ihmisien oikeat luonteet tulivat esiin. Minua ei myöskään ignoorattu, ja osa jopa sanoivat että olen kiva isonen! En myöskään kuullut että leirillämme olisi kiusattu ketään, ja olen todella innoissani siitä!

Itkuhan siinä tuli kun käytiin laulamassa viimeisenä iltana pikkusillemme iltalaulu. ja vaikka itkun sain pidetty sisälläni seuraavana päivänä viimeistenkin leiriläisten halauksien kohdalla (vaikka se oli erittäin vaikeaa kun ihmiset olivat vieressä sanomassa että ei sanna älä itke kun sitten minäkin itken) ja kaikki meni hyvin, muttakun olin päässyt autolla odottavan äitini luo, laittanut laukun takakoppaan ja nähnyt Martsun, mun oli pakko vielä juosta siihen ja halata sitä + Erikaa. väärä valinta, sillä itkin seuraavat 10 minuuttia vielä auton päästyänikin.

Leiri oli siis mahtava, ja tein paljon asioita, joita en ole koskaan ennen tehnyt, mm. Chillaillut 'poikamies boxi- huoneessa' klo 3 yöllä, itkin muiden edessä avoimesti, menetin miltein ääneni ja olin saunassa henkilöiden kanssa joista yksi oli poika (uikkarit päällä ofc). paljon uusia kokemuksia siis. Tutustuin uusiin mahtaviin ihmisiin, ja toivon tosiaan näkeväni heitä vielä lisää. Ja tietenkin näenkin, tai muuten tulen ja lukitsen teidän meidän talon kellariin. (tai vaatekaappiin tietyissä olosuhteissa, eikun miten se meni pullee?)
Haluan Kiittää ihania ohjaajiamme Ullaa, Päiviä, ja Danielia (Urgulanttia) siitä, että he jaksoivat meitä ja kannustivat meitä. haluan kiittää Leiriläisiämme siitä, että he ovat mitä ovat, ja jaksoivat naurani niinkin paljon että naurattivat minua vielä lisääkin.(Toivottavasti teistä tulee isosia!) Haluan kiittää isosporukkaamme, jota parempaa en olisi voinut saada.
Olette kaikki rakkaita <3

"I’m happy and I’m settled in the person I’ve become
But that doesn’t mean I’m settled up and sitting out the game
Time may change a lot but some things may stay the same
And I won’t sit down
And I won’t shut up
And most of all I will not grow up"

-Alice-

ps. kiitos kaikille kenen kuvat pöllin ja ketkä otti kuvia mun kameralla, eivätkä rikkoneet sitä ! :D

pps. 40 lukijaa rikki apua. haluatteko jonkun erilaisen postauksen? toiveita?