Well my name's not Alice but I know how she felt
When her world started turning into something else

cuties

"some of the most beautiful things are unexpected (kind of like you)"

torstai 5. kesäkuuta 2014

Tuleekohan tästä mitään

 
 
 

Otsikko kertoo kaiken.
 Menneet viikot joina mä en oo kirjottanu on ollu mun elämän rankinpia, mutta samalla ihania. Oon oppinut paljon, ja kasvanut ihmisenä. Mua on satutettu enemmän ku koskaan ennen, mut on petetty ja mut on jätetty. ei ehkä kirjaimellisesti mutta siltä se tuntuu.
En tiiä kuinka usein tuun kirjottaa tänne, kun en tiiä enää että mitä kirjottais, ja mitä saan kirjottaa ja mi(l)tä saan näyttää ja millä tavalla ja ja ja.. kirjoittaa silti aijon, vaikkakin epätasaisin ajoin. vähään aikaan en ole pystynyt, enkä uskaltanut. ja no jaksanutkaan. Tykkään kuitenkin kirjottaa, ja tää tuo jonkun näköstä päiväkirjamaisuutta mun elämään, ja on hauska myöhemmin lukea näitä. huoh. en vaan osaa enää. täytyy alottaa kaikki alusta.

Pääsin lukion ekalta vuodelta hengissä! woohoo! Sain kamuja, menetin kamuja ja sain kokemuksia. Oi kyllä, kokemuksia; sekä hyviä että huonoja, mutta ainakin unohtumattomia. Ehkä opin virheistäni, ja ehkä musta nyt on tullut ees vähän vahvempi ihminen? tiedän keihin luottaa ja keihin ei. tiedän mikä tekee mut onnelliseksi. tiedän mitä mä tahdon.
Hassua ajatella että tässä sitä ollaan. kesälomaa mennyt viikko. olen jokaikinen päivä tehnyt jotain, sillä jos pysähdyn niiin en tiiä mitä tehdä itselläni. Teen merkkipaaluja kuukausien päähän tästä päivästä. 1Dn konsertti, Tampere (prkl tää tulee tapahtuu), Helsinki pride ja särkänniemi. Päivä kerrallaan, aina odottaen. Ei saa pysähtyä, ei saa miettiä. Pitää jatkaa, pitää jaksaa. täytyy nousta ylös jokaisen kaatumisen jälkeen.

And now I can sleep without a blanket on me
because none of the demons from my nightmares
can hurt me like you did


-Alice-