eli siis tuosta äskeisestä postauksesta selitän lisää sillä nyt on aikaa.. okei teen tätä peiton alla yöllä :D
eli siis meinasin alkaa itkeä tänään koulussa, edes pienen ilkaisun vuoksi. miten joku ihminen voi satuttaa näin paljon. ja kuinka ihminen voi rakastaa näin paljon. minulla on ikävä sinua Pihka, ja toivoisin vain tää huomaisit sen..
mutta olet vajonnut alas, vaikka kuitenkin olet ylempänä kuin ennen. poikaystäväkin. toivon
ja uskon ettei hän satuta sinua yhtä paljon kuin Kultakypärä. Mutta. toivon, ettet tekisi
sitä. älä tee kaikkea sitä sekaisin. tiedät ettei se ole hyväksi sinulle.. voi kunpa ymmärtäisit..
mitä se takoittaa kun sanot "
unohda"? että kaipaat huomiota? että pitäisi antaa tilaa? unohtaa en sinua voi.. sen tiedät sinäkin. sen valoisan yön jälkeen ainakin, jonka vietimme huutaen, kuinka emme koskaan jätä toisiamme.. minä aion pitää sen.
mun sydän ei vaan pian enää jaksa tätä..
anteeksi sekava postaukseni, ja paljon sydämiä uudeelle lukijalle (lukijoille)!! <3 anteeksi että postaukseni oat näin angsteja! yritän tehdä seuraavaksi jotain muuta!
-Alice-
ps. pisara ethän jätä minua, vaikka roikun paidanhelmassasi? pelkään niin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi piristäisi hirveästi! <3