Well my name's not Alice but I know how she felt
When her world started turning into something else

cuties

"some of the most beautiful things are unexpected (kind of like you)"

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

jotain synkkää pimeään yöhön?







Face to face and heart to heart
We're so close yet so far apart
I close my eyes I look away
That's just because I'm not OK

Keeping secrets safe
Every move we make
Seems like no one's letting go
And it’s such a shame
'Cause if you feel the same
How am I supposed to know?

405238_284281144964396_119258044800041_805787_60020384_n_large
mulla on taas se fiilis. kyllä tekin varmaan tiiätte sen, kun tekee vaan mieli lähtee pois. ei kertois kenellekkään mihin  menee, ja jatkais vaan niin kauan, et löytäis paikan, mihin kukaan ei sua lähe ettimään. sit vaan odottaa, ja kattoo kuinka moni huomaa sun lähteneen. odottaa et joku soittaa ja kysyy missä oot.
musta tuntuu et se olen koko ajan minä joka kysyy "mitä teet tänään, mennäänkö johonkin?". se joka haluaa puhua, vaikka olisi nähnyt vasta edellis päivänä. Se joka voi vaan istua toisen seurassa ja puhua mistä tahansa kyllästymättä.
Tää koko idea lähti taas siitä kun Lyhty sanoi "mut mä oon tuntenu sut kauan ja näen sua livenä ja höpötän sillon", Sillä mä en ymmärrä oikeastaan tota. Mä voin olla jonkun ihmisen kanssa viikkokausia kyllästmättä, ja löytäisin silloinkin vielä puheenjuurta.
02c608ba0ac3eeedd6c6acfcf8c7f21e1342358954_full_large

Mulla on ikävä sitä ku joku voi puhua mulle yötä myöten. mulla oli joskus sellainen ihminen, ihminen joka valvoi arkipäivänä kansani 4 aamuyöllä, ja silti valitti kun nukahdin koneen ääreen, että halusi puhua. mulla oli joskus henkilö, joka jaksoi kuunnela juttujani  vaikka olisin kertonut sen sata kertaa ennenkin. Joka ymmärsi mua yhdestä katseesta, ilman sanoja. poissa on noi ajat, ja nykyään me ei puhuta miltei koskaan. ei kerrota salaisuuksia toiselle kärsivälle, vaikka tiedetään kummankin tuskasta. ehkä on aika unohtaa?
394938_306590622720316_100001081433778_847866_277312999_n_large
tekstin pointti oli, että harkitsen lomaa. lomaa tästä rakkaasta merenrantakaupungistani. ehkä lähtisin vähäksi aikaa isäni luo Laitilaan. lukisin sen pienen kirjaston loppuun, ja kävelisin joka päivä rannalle ottamaan kuvia pikkulapsista jotka leikkivät rantahiekassa. tai ehkä en vain poistuisi talosta? tai omasta huoneestani? en tulisi ollenkaan nettiin, ja vain lukisin ja piirtäisin. kuka olisi ensimmäinen joka huomaa poissa oloni? ehkä Lyhty. Tai ehkä jopa Kuningatar? heidän kanssaan yleensä puhun kun olen koneella. Tai en Lyhdyn, mutta sanomme 'Moi' mesessä, ja jatkamme elämäämme. ehkä tuota pitäisi kokeilla. 
Tai ehkä elän normaalisti, mutten vain puhu kenellekkään? paitsi äidille, koska hän ei kyllästy muhun nii helposti, koska se ei kauheen usein nää mua :D tuota voisi kokeilla. en vastaisi viesteihin, enkä chatteihin, enkä soittoihin. katsoisin kuka tulee ensimmäisenä hakemaan minua! 
Tai ehkä pysttytän teltan keskelle peltoa, ja olen siellä niin kauan kun  varikset ja naakat tulevat nokkimaan silmiäni. vitsi vitsi :D
Tumblr_m1z8ftahfx1r5xsq7o1_500_large
jaajaa tää oli tällänen postaus! välillä tätäkin! en olekkaan pitkään aikaan kirjoittanut mitään tälläistä! aina sitä 'mitä olen tänään tehnyt' soopaa :D pitäisi varmaan mennä nukkumaan, etten oikeasti mene raahaamaan sitä telttaa mihinkään.
Hyvää yötä kaikki rakkaat lukijani <3 
376283_299258496838805_110873453_n_large
-Alice-

1 kommentti:

  1. No mä ainaki alkaisin miettimää missä oot! Älä suunnitele tommosia :__; Ainahan sä voit puhua mulle

    VastaaPoista

Kommenttisi piristäisi hirveästi! <3