Tuleekohan tästä mitään

 

 

 

 

 

 

Otsikko kertoo kaiken.
 Menneet viikot joina mä en oo kirjottanu on ollu mun elämän rankinpia, mutta samalla ihania. Oon oppinut paljon, ja kasvanut ihmisenä. Mua on satutettu enemmän ku koskaan ennen, mut on petetty ja mut on jätetty. ei ehkä kirjaimellisesti mutta siltä se tuntuu.
En tiiä kuinka usein tuun kirjottaa tänne, kun en tiiä enää että mitä kirjottais, ja mitä saan kirjottaa ja mi(l)tä saan näyttää ja millä tavalla ja ja ja.. kirjoittaa silti aijon, vaikkakin epätasaisin ajoin. vähään aikaan en ole pystynyt, enkä uskaltanut. ja no jaksanutkaan. Tykkään kuitenkin kirjottaa, ja tää tuo jonkun näköstä päiväkirjamaisuutta mun elämään, ja on hauska myöhemmin lukea näitä. huoh. en vaan osaa enää. täytyy alottaa kaikki alusta.

Pääsin lukion ekalta vuodelta hengissä! woohoo! Sain kamuja, menetin kamuja ja sain kokemuksia. Oi kyllä, kokemuksia; sekä hyviä että huonoja, mutta ainakin unohtumattomia. Ehkä opin virheistäni, ja ehkä musta nyt on tullut ees vähän vahvempi ihminen? tiedän keihin luottaa ja keihin ei. tiedän mikä tekee mut onnelliseksi. tiedän mitä mä tahdon.
Hassua ajatella että tässä sitä ollaan. kesälomaa mennyt viikko. olen jokaikinen päivä tehnyt jotain, sillä jos pysähdyn niiin en tiiä mitä tehdä itselläni. Teen merkkipaaluja kuukausien päähän tästä päivästä. 1Dn konsertti, Tampere (prkl tää tulee tapahtuu), Helsinki pride ja särkänniemi. Päivä kerrallaan, aina odottaen. Ei saa pysähtyä, ei saa miettiä. Pitää jatkaa, pitää jaksaa. täytyy nousta ylös jokaisen kaatumisen jälkeen.

And now I can sleep without a blanket on me

because none of the demons from my nightmares

can hurt me like you did

-Alice-

I have just begun

Ai minäkö en kirjoita? Pötypuhetta! viimeisestä postauksestahan on vasta.... 3 viikkoa. hups.
 Oon tehny ihan sikana kaikkea, mutten voi kertoa kaikkea, enkä edes muista puolta kaikesta mitä olen tehnyt. Oon saanu uusia ystäviä, kertonut salaisuuksia, värjännyt hiukset (VITUN COOLIT EIKS VAAN?!), oon uppoutunut koulutehtäviin, puhunut liikaa englantia, punastunut kun mulle puhutaan jostain nolosta, lopetin show jazzin, maannut kylmällä asfaltilla, halaillu vitusti mutta silti liian vähän, lukenut kirjoja, ja mun polvet on pettäny alta niin monen eri asian takia. Oon tehnyt paljon kaikkea.

En tiiä mihin blogin tulevaisuus menee vieläkään. luultavasti postuksien laatu ja kirjoitusnopeus pysyvät huolellisen huolettomina. postaus ehdotuksia saa heittää, sillä teijän toiveita on aina kiva toteuttaa, ja siitä saisin vähän iloa ja motivaatiota tähän kirjottamiseen :)

"She made me admit I'm broken, I'm broken...
Shouldn't it after all that I preached, I still can not accept
that I'm not a fit and once that of course the snowball,
snowballing down my spine
draws a perfectly imperfect line."

-Alice-

Always talking but she can't be heard

“Do you know that feeling when you are sitting in a room which is brightly lit and it is dark out and you look out the window and all you can see is inky blackness and your own face staring back at you? You smile garishly and so does your reflection. You stab yourself in the throat and so does your reflection and it hurts doubly so, and there are two fountains of blood and two funerals and there are two burnt out galaxies; but there is only me in the cold grave and the reflection of me becomes corporeal and sleeps in my bed and hugs my sisters and pretends to love the same people that I love.

“This is an apology. I just wanted to say that I’m sorry. Sorry for being this way, sorry that I know what alcohol tastes like when I’m drowning in it, sorry that I am intimate with the feel of the barrel of a gun against my temple, sorry for the barbed wire, sorry for that, sorry for this, sorry for the cathedrals I ruined and the monuments I set fire to, sorry for the deadbolt and the chain and the lock with no key.”

-Alice-