Ai blogiin kuuluisi kirjoittaakkin välillä? Oops!

woops woops, mahtavaa Sanna mahtavaa. Olet taas kirjoittanut niin ahkerasti. Mulla on kyllä tähän hyviä syitä (just joo seli seli), ja aattelin että tuleva video jota multa on useemminki pyydelty, korvais ees osan tästä kirjoittamattomuudesta! Huomenna (ehkä XD)  saatte siis 'Weird things I do' videon!!

Mutta palataanpas niihin syihin joiden vuoksi en oo kirjotellut, eli kiireisiin! No ninkuin kaikki varmaan tietää, mä käyn koulua. no välillä vähän tulee lintsailtua, mutta ei mulla oo kuin 2 lintsausta kertynyt mun poissaololistaan. Kouluun liittyen (tai ainakin enemmän tai vähemmän siihen liittyen), on pakko mainita että olen saanut uusia kavereita! Oon aika ylpeä itsestäni, vaikken nyt ehkä niin läheinen heidän kanssaan ole, mutta mulle on jo iso asia että tutustuin johonkuhun. Vaikka eka pelotti että Heidin kanssa olemme nolanneet itsemme ihan täysin XD. Lisäksi koulutyöt/esseet/läksyt ovat perseestä.

Joo ja pelkkään kouluasioihin mun kiireet ei edes lopu! Aloitin tänä syksynä uuden harrastuksen, nimittäin Setterin! Setteri on siis ryhmä nuoria ja yksi ohjaaja, ja me tehdään jos jonkiinlaisia teatteriin ja näyttelemiseen liittyviä juttuja! tarkoituksena siis että tuolla kevään puolella tehtäisiin joku oikea näytelmä. oon aika innoissani tästä, koska meijän ryhmä on aivan mahtava!! Ja tietenkin tanssi painaa päälle, kun on näytöskin lähestymässä kovaa vauhtia. nyyh pelkään etten opi sitä saamarin koreografiaa ;_______; .

Niin ja eipäs unohdeta että mulla on "pari" Sosiaalistamediaa joihin oon kirjautunut ja joita pitäisi pitää pystyssä. Askissä saa toki kysellä ja instassa seurailla! Ja ihan outernetissäkin pitäisi elää normaalia elämmää. vähän kuvailla, vähän lukea ja vähän piirrellä/maalailla. Ei tässä paljotta jää aikaa vaan istuskella XD No ehkä olen vain tyytyväinen etten vaan istu mun huoneen nurkassa, mutta jotain tästä vielä puuttuu. en vaan tiedä mitä.

mä ja mun poikaystävä täs moi

Siinä teille nyt vähän kuulumisia, kun niitäkin pari pyyteli. Kiitos kaikille ketkä jaksaa mua täällä vielä seurailla, ootte parhaita. Yritän päästä kuvailemaan lähipäivinä, tai ainakin nyt kun on lomaa. Jotain kuvaus ehdotuksia? entä ihan vaan postaus ehdotuksia?? :)

"And never did I think that I
Would be caught in the way you got me
Push another girl aside and just give in"

-Alice-

ps. ette voi väittää ettei mun kummilapsi ois paras ja söpöin maailmassa <3 (pakollinen ihkutus)

Venetsialaiset ja muuta höpinää

 

Venetsialaisiin kuuluu alkoholi, randomien ihmisten kanssa nuoleskelu ja pikku pommien räjähtely. Vaan tietenkään ei minun. Ite menin kaupunkiin jo kahden aikaa päivästä, ostin tikkareita, puhaltelin saippuakuplia ja juostiin pakoon sadetta. Oltiin myös sitten elokuvissa katsomassa tuo kauan odotettu Varjojenkaupunkien ensimäinen osa, joka olikin sitten täysin pilattu. ihan yhtä paha kuin Percy Jackson elokuva, jollei pahempikin. Leffan aikana tuli kuitenkin naurettua rumaa miespäänäyttelijää ja tyttöä joka pakenee demonia jääkaappiin. Ilmeisesti naurettiin jopa liikaa ja elokuvan jälkeen tyhmä leffapappa tuli huutamaan että eräs pariskunta tuli valittamaan meistä. mitäs valitsivat pääosaan miehen kenen korvat ovat isommat kuin elefantin, ja silmät näyttävät kameleontin silmiltä.
Siinä meni ilta, ja yön pimeydessä kävelin Kitin kanssa niille ja siitä kotiin nukkumaan. että juhlika te vaan aamuun asti, mä meen nukkuu jo yhdeltä.

Tänään koulussa mulla oli terveystarkastus, ja niinkuin mun kaverit ja vanhemmatkin lukijat voivat uskoa, jännitin ihan sairaasti. mun terkkari kokemukset on ollu kautta aikain aika masentavia. Mun kädet täris jo ennenkuin kello oli edes niin paljon että mun olis pitänyt mennä sinne fucking pommisuojaan missä meijän koulun terkkari majailee. Onneksi mun pelko oli tällä kertaa ihan turha.
Selitin kiltisti kuinka en suostu ottamaan verikoetta, tai kuinka en halua saarnaa mun painoon liittyvistä asioista, ja ne kaks naista ketkä mua siellä kattelivat olivat oikein ymmärtäväisiä! pari kysymystä miksi, jonka jälkeen asia oli käsitelty. Puhuttiin mun panikointiani ja hermoilua, mun koulun käyntiä, mun kotioloja ja mun ruokailua liityvistä asioista. eniten kuitenkin käsiteltiin syömistä ja panikointia. Lisäksi terkkari sanoi ottavasa yhteyttä mun opoon jotta se tekis mulle jonkun testin (?) että jos mulla joku luki tai oppimisvaikeus. en kyl sitten siitä tiiä, ehkä oon vaan tyhmä.

What if the one you love is standing right in front of you

but you're too afraid to reach out for him?

-Alice-

ps. Haluun Helsinkiin tai Turkuun tulisko joku messiin? :))))))))

pps. onko jotain postaus ehdotuksia, koska multa loppuu ideat. Eikä kenelläkään tunnu olee aikaa kuvata mun kanssa.. XD

5. Oma kroppa

Kun oma ruumis on vankila

luin tuon otsikon alla olevan jutun kerran. Juttu kertoo tytöstä joka ei voinut sietää omaa ruumistaan, ja teki sen vuoksi typeriä asioita. Tyttö inhosi sääriään jotka eivät mahtuneet pitkävartisiin saappaisiin niinkuin muiden kauniimpien tyttöjen. Tyttö inhosi reisiään jotka istuessa levistyivät, vaikka muiden söpömpien tyttöjen reidet olivat kuin tikut tuolia vasten. Tyttö inhosi mahaansa, jonka hän piilotti paksujen huppareiden alle, kun muut paremmat tytöt kulkivat rannalla bikineissä. Tyttö inhosi solisluitaan, rintojaan, käsivarsiaan, kaulaansa, kasvojaan ja kaikkea itsessään. Tyttö inhosi ruumistaan niin paljon että oli valmis uhraamaan kaiken laihemman kropan tavoittelussa.
Minä kirjoitin tuon jutun.

Mun kroppa on ollut mulle aina epävarmuuden kohde. minua haukuttiin 4 luokasta lähtien, ja seitsemännellä luokalla päätin laihtuvani. suunnittelin kaiken valmiiksi. tee se silloinkun on koulua niin ihmiset näkee sua enemmän eikä huomaa. skippaa ruoka. mittaa joka ilta sun ruumiinosat. kolme kertaa päivässä vaa'alle. karkkia vain viikonloppusin. Toi ei ole edes pahinta.
Jossain vaiheessa toi meni täysin yli. elin monta päivää pelkällä vedellä. juoksin viidenkilometrin lenkkejä joka päivä. kalorit eivät saaneet mennä yli 400. Tässä vaiheessa kaverit alkoivat huomata. ei kroppani muutoksia, mutta pakkomielteisen käyttäytymisen. kaupungissa syötyäni berliinimunkin miltei oksensin pahaa oloani, ja kun muut ostivat karkkia minä ostin omenan. laskin kalorit aina, ja osasin luetella miltei jokaisen syömäni ruuan kalorit.

Haluatteko tietää mikä sai mut lopulta ratkeemaan liitoksiltani? Olin neljän kuukauden aikana laihtunut miltei 20 kiloa. kuukautiseni olivat loppuneet. kynteni eivät kasvaneet ja hiukseni tippuivat päästä. ruumini ei ollut muuttunut. kadulla yhä huudeltiin välillä.
7-8 luokan kesällä oli se tavallinen terveydenhoitajan reissu, johon minä sitten marssin peloissani,vaikka olin omalla sairaalla tavallini kuitenkin innoissani. huomaako terveyden hoitajani painoni alenneen? Painoin 46 kiloa ja painoindeksini oli 18.4, eli juuri ja juuri alipainoinen (raja on 18.5). Entä mitä terveyden hoitajani sanoi? "Jaaha hyvin on paino pudonnut, vaikka olet vieläkin vähän pyöreä. Jatka samaan malliin!"
en osannut käsitellä tuota tietoa. Aivoni eivät suostuneet toimimaan. 
Siinä minä istuin. Alipainoinen nuori tyttö, joka oli tehnty kaikensa ja vielä enemmänkin yhteiskunnan hyväksynnän eteen. Uhrannut terveyteni, kauniit kynteni ja tuuheat hiukseni. "Jatka samaan malliin!". tiedättekö mitä ajattelin? "vitut!".

Alku oli tosi vaikeaa. syöminen, yksi maailman helpoimmista asioista, miten se voisi olla niin pelottavaa? En tiennyt, enkä tiedä vieläkään. aloin kuitenkin syömään. pikku hiljaa. hiukan oikeaa ruokaa. kananmunan keltuainen. voita leivälle. vaaleaa leipää. riisiä. perunaa. suklaata. kaikkea sitä mikä oli ollut pahin viholliseni seitsemmänneltä luokalta lähtien. pienin askelin aloin parantua.

Tiesitkö että yhdysvaltalaisista tytöistä puoli prosenttia kärsii anoreksiasta ja 1-2 prosenttia bulimiasta, todellisuudessa jopa 14 prosentilla amerikkalaisista on joitakin syömishäiriöiden oireita.
Tiesitkö että kaikista syömishäiriöön sairastuneista poikien ja miesten osuuden arvioidaan olevan noin 10 prosenttia, hieman syömishäiriötyypistä riippuen.
Tiesitkö että Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen tutkimuksen mukaan  syömishäiriöt ovat vakavassa kasvussa. esimerkiksi alle 12-vuotiailla lapsilla todettiin vuonna 2006 119 prosenttia enemmän syömishäiriöitä kuin vuonna 1999.
Tiesitkö että Syömishäiriöitä on niin monenlaisia ettei niitä kyetä edes laskemaan? yleisimpiä syömishäiriöitä ovat Anoreksia, Ortodeksia, ja bulimia.
Tiesitkö että vain pieni osa syömishäiriöitä sairastavista on niin laihoja että lääketieteellisen aliravitsemuksen kriteerit täyttyvät. Suurin osa on joko normaali- tai ylipainoisia.

 Haluatteko muuten kuulla toisenki, vähän 'hauskemman' tarinan? 
Aina yhdeksännen luokan alulla, annetaan jokaiselle 14-15 vuotiaalle oppilaalle jäykkäkouristus rokote, ja sitä varten pitää mennä terveydenhoitajalle. Ajattelin että 'helppo nakki piikki pois ja pyörryn'. no en pyörtynyt, mutta pahin oli vielä tapahtumassa.  kun pistoksen kohdalle oli saatu laastari paikalleen tokaisi terveydenhoitaja että "meneppä tohon seinän viereen niin otetaan samalla pituus ja paino." vieläkään en ole täysin sinut itseni kanssa, joten vastustelin hiukan aikaan. sovimme että hän ei sano painoani ääneen, ja saan mennä selkäpäin vaa'an mittariin. no terkkari kuitenkin tokaisi "Ajattelinkin että olet lihonut vähän! Kyllä sinä oletkin vähän lihava." 
En sano mitä kaikkea hänelle huusin pääpunaisena, mutta tähän suuntaan se meni "Eksä tajuu mitään mitä sun naaman edessä tapahtuu!? sä et todellakaan voi sanoo tollasta yhdellekkään nuorelle naiselle tai miehelle, ja kuvitella ettei niiden itsetunto laske sata pykälää alaspäin! mä oon tosi pahoillani jos oon sun mielestä läski, mut sä et voi sanoo tollee ihmiselle jolla on ollut syömishäiriö! Sano tarpeeksi monelle ihmiselle tolleen ja saat itkee niiden haudalla vitun lehmä!" näin huudettuani lähdin puolialastomana ulos terveydenhoitajani vastaanotolta ovet paukkuen. terveydenhoitaja siis tiesi että mulla oli syömihäiriö. En ole muuten terkkaria tän jälkeen pali nähnyt, ja vaihtoi onneksi pois meidän koulustakin.
 myönnän että olin tosi jyrkkä ja epäkohtelias ja kaikkea muutakin, mutten kadu sanomisiani. jonkun oli pakko vetää se takas maanpinnalle ettei se vielä jonainpäivänä oikeesti tapa jotakuta.

Tässä oli tarina musta ja mun taistelusta kroppaani vastaan.  Mä oon nyt normaalipainoinen. En kehtaa käyttää bikineitä tai tiukkoja vaatteita. en vieläkään syö mielelläni muiden edessä, ja ei mun kroppa kaunis ole.  Mä en oo laiha, ja oon alkanu hyväksyy tosiasian ettei mun tarvittekkaan olla. ei tarvitte olla laiha ollakseen kaunis.
Mä myös haluun kiittää mun ystäviä tästä parantumisesta, Iidaa joka aina jakso masennella mun syömättömyyttä, Porkkanaa joka oli niin kyllästynyt mun kaloreiden laskentaan että sai mut lopettaa sen, Kitiä joka sai mut tajuumaan kuinka kauheeta mun elämä sillon oli, Äitiä joka jaksoi houkutella mut syömään ja kesti mun heitteleviä mielialoja ja Sua joka sai mut uskomaan ees sen yhen kuukauden ajan että joku voi joskus rakastaa mua. Voi kuulostaa tyhmälle, mutta kiitän myös Hattaraa joka tuli kehräämään mun korvanviereen ainna kun itkin peilin edessä. Kiitos.

Jos sinä rakas lukijani huomaat itsessäsi nyt syömishäiriön kädenjäljen, pyydän kauniisti: Hanki apua. se on aluksi tosi pelottavaa, mutta siitä selviää. Koskaan ei ole liian myöhäistä, ja elämä on parempaa terveenä. mulle voi lähettää kommentilla viestiä, tai sähköpostiini Klostor14@hotmail.com. mä haluan auttaa, koska tiedän henkilökohtaisesti mikä helvetti syömishäiriöisen elämä on.

 musta tuntuu todela hassulle puhua tästä asiasta näinkin julkisesti, joten pyydän etteivät tutut tule mm. koulussa puhumaan mulle tästä tai juoksen karkuun :D

"It's the first time in forever that I've been so scared

You just five foot six, blue eyes, blonde hair

When I see your face

There's no breathing space"

-Alice-

ps. oon pahoillani että tästä tuli enemmänkin "minä ja syömishäiriö" kuin "minä ja kroppani", mutta jos tä auttaa yhtäkin ihmistä tässä maailmassa niin en kadu mitään.

2012

 

vuosi 2012 täyttä paskaa vai ehkä myös hipaus kultaa? aloin miettimään tuota kysymystä luettuani Nikken blogia, kun hän oli tehnyt postauksen kuluneesta vuodesta. aloin miettimään, mitä tänä vuonna on oikeastaan tapahtunut? joka vuosi tuntuu siltä että mennyt aika oli tylsempää ja 'huonompaa' kuin edellinen vuosi, mutta eihän se niin ole, eihän?

Jos joksikin tätä vuotta pitäis kutsua, se oli Parantumisen vuosi. Ujous, Ruoka ja Minä itse on mua pidäteelyt niin kauan, etten edes jaksa muistaa. nyt ujous kaikkoaa japuhun ihmisille, Ruoka ei oo niin paha ongelma kuin ennen ja Minä.. Nojaa, oon sitä mieltä et mä oon ite muuttunut, mutten kuitenkaan. sitä ei pysty selittämään.

Vuonna 2012 on tapahtunut muutakin kuin 'Parantumista'. Ystäviä kaikkosi, ja uusia tuli tilalle. Ihastuin, petyin ja Rakastuin. Pidin hauskaa muiden kanssa ja tutustuin mahtaviin ihmisiin. Sidoin elämänmittaisia siteitä, ja hajotin sellasia sidoksia mitkä satuttivat miltei kuolettavasti. Opin asioita ja kompastelin. Kaaduin portaissa enemmän kuin laki sallii. luin yli 1000 kirjaa ja kirjastossa vietin aikaa enemmän kuin nukkuen. Opin sanomaan vastaan isälleni, ja pitämään pääni. Sarkasmista syntyi selviämisväline ja Englannin kielestä rakkaampi kuin omasta Suomenkielestäni. paljon on tapahtunut.

Tein asioita joita en uskonut ikinä tekeväni, ja opin ettei kannata katua jo tehtyjä asioita. elä hetkessä. Kerro miltä tuntuu. Noi kaks on ollu mun tavoitteita tälle vuodelle ja tein ihan hyvää työtä. Elin hetkessä ja katsoin vain eteenpäin, sillä muuten en pääse eteenpäin. 'Tunnustin' Rakkauttani toistamiseen, ja olin olen onnellinen siitä että kerroin. en olisi muuten päässyt yli tunteistani, enkä kokea asioita joita niistä seurasi.

Vuosi ei ole ollut huono, vaikka se onkin satuttanut paljon. arpia syntyy ja vanhoja haavoja katoaa.
Iloa on tottakai koettu. Rippileirin ilo, Särkänniemen reissu, Kirjastossa vietetyty tunnit ja kahviloissa tuhlatut rahat.
Olen uusiin ihmisiin tutustunut ja vanhoihin ihmisiin tutustunut paremmin. Juulia, Niklas, Julia ja Liina nyt ainakin.
Pointti on, että mitään en kadu ja että tätä vuotta tulee ikävä, mutta otan vuoden 2013 ilolla vastaan, ja toivon että siitä tulisi Lämmön ja hyvien muutosten aikaa!

Hyvää Vuotta 2013 kaikille ihanille lukijoille! 

-Alice-

KYSYMYKSIÄÄÄÄH!!

video suomenkielellä : kysymyspostaus siis tulossa ja paljon kysymyksiä toivotaan
en julkase kysymyksiä 
 

 “Are you more afraid of spiders or birds?”

"I’m more afraid of spiders because you know birds, birds they stay outside, you know, they respect your motherfucking boundaries. You’re not just gonna walk home and see a motherfucking bird chilling on the couch. Spiders, they just go everywhere they ever fucking want to go like they some rich bitch on vacation and can just sit on your couch, on the walls, in the bathroom, in the kitchen, in refridgerator, wherever the fuck they just want to pop out with their annoying ass webs. They sit up there and they just sprayin their little silk shit all over the place like they have no motherfucking respect. I hate spiders.”

-Alice-

And you've got a smile that could light up this whole town.

kipeä kipeä. niin kipeä että söin jopa ensimäisen lääkkeen pitkästä aikaa. okettaa ajatellakkaan. olin innoissani menossa (kerrankin) kouluun, mutta eeeeeeei päätinpäs sitten saada hiukan lämpöä, ja äiti sanoi että jään kotiin. olisin vastustellut enemmän, jollei nenäni olisi ollut niin tukossa, etten pystynyt hengittämään. harmittaa, odotin kouluun menoa. olin alkanut lenkkeilemäänkin enemmän, koska meillä olisi pitänyt olla 30minuutin hölkkätesti. nyt, kun en mennyt siihen, joudun coopperiin..pashaa sanon minä.

ah mutta sitten muihin kuulumisiin! mulle kuuluu hyvää! oikeesti hyvää,eikä vaan sellasta "mts?" "hyvää"- hyvää, vaan hyvää hyvää! kässäskö kukaan? :D tapahtunut paljon, muttei kuitenkaan mitään maailmaa mullistavaa. vain minun maailman mullistavaa XD haha :D nojaa muutenkin. koulussa menee hyvin (mun mittapuulla koska kokeita ei ole tullut, ja olen keskittynyt tunneilla), olen piirtänyt paljon, kuvannut, tekstannut hirmuisia määriä ja juonut paljon vettä! + talvitulee jee!! <3  nää kaikki voi kuulosta pieniltä asiolta muille, mutta mulle ne on tärkeitä :)

-Alice-

Tyttö ennen ja jälkeen nimen Alice

Lupaus on lupaus. olkaa hyvät.

 n.1997 oke oke miksei blogger käännä näitä? huoh. no jaa tässä siis mä tosi tosi pikkusena! oon ollu ihan sika söpö lapsi, ja siihen se sitten jäiki. äiti tykkäs tunkee mun päälle kaikkee vaaleenpunasta, röyhelöistä tai muutoin tosi tyttömäistä. itse en jo silloin siitä pitänyt, mutta mitä oisin voinut tehdä? Tähän aikaa, äiti ja iskä eros, eli siis just mun syntymäaikoina. en nyt oikeen mitään osaa näistä vauva ajoista kertoa :D

1998 jaaha sillä samalla linjalla jälleen. hameita ja söpöjä sukkia. hiukset aika vaaleet viel näin pienenä, mutta ne alko tummentua siitä sitten pikkuhiljaa.

1999 tässä vaiheessa äiti antoi mun hiuksien kasaa, ja huomattiin, että mulla on koko suvun varmaan kiharin hiuspehko :''D tykkäsin pokenmoneista, ja toi olikin mun lemppari yöpuku, enkä riisunut sitä oikeen koskaan ellei pakotettu.  jos sä olisit tällöin kysynyt multa mikä musta tulee isona, olisin sanonut välittömästi että "poika, koska haluan olla lepakkomies!". tällöin myös rakkauteni pehmoleluihin nousi pilviinsä :''D punainen oli paras väri ikinä.

2000 hiukset jo melko pitkät ja kiharat. pikimustat. olin ihan fiiliksissä, kun mulla oli mun kavereiden iuksiin verrattuna tosi pitkät kutrit, mutta sitten tajusin, että kaikki mun kaverit on poikia :''D tällin en enää hameita suostunut käyttämään, ja jos käytin niin juhlissa tai kuumalla ilmalla. punainen on pop vieläkin

2001 tämän vuoden aikana todettiin, että pitkistä hiuksista on paljon vaivaa, joten äiti leikasi ne. sovelluin samalla myös kavereideni joukkoon paemmin, kun ei koko ajan tavinnut huitoa hiuksia pois naamalta. kuitenkin ne kasvoivat HYVIN nopeasti takaisin. poikamaisuus alkoi myös pukata itseään lisää ulospäin, enkä enää tehnytkään muutakuin kiipeilin puissa tai leikin legoilla :''D sain myös ensimäiset raitani.

2002 ja 2004 eka kouluvuosi käyty ja hiukset hulmusivat jälleen pitkinä. blondeja raitoja vähän lisää ja siinä se. lippikset oli ihania, ja hameita käytetään vain juhlatilaisuuksissa. kaverit on tärkeimpiä maailmassa. tällöin rakastuin piirtämiseen. ensimäisen kouluvuoteni aikana, olin jo lukenut koko kirjasto-auton läpi, vaikka ääneen lukeminen oli minulle tosi vaikeaa laiskan kieleni ja siitä johtuvan änkyttämisen ja sössöttämisen vuoksi.

2005 ja 2006 lyhyet hiukset jälleen, koska en jaksanut pitää hiuksia kiinni, tai hoitaa niitä muutenkaan :''D tällöin äätin, että tulevaisuuteni ammatti olisi jotain jossa saisin käyttää luovuutta. aloin viihtymään enemmän yksinäni kirjoituspöydän ääressä, ja luin tosi paljon.

2007 ja 2008  ennen äitini häitä vuonna 2007, rakas äitimuorini sanoi parturille että "etuhiukset pois silmiltä", joten sain etuhiukset, joita ei suunnilleen edes näy, sillä niin lyhyet ne olivat. inhosin niitä, ja siksi kasvatin ne. Punaoranssit etuhiukset olivat unelmani jo tosi pitkään. pidinkin niitä miltei vuoden mikä on minun mittapuullani tosi kauan. tässä vaiheessa uudistin kokonaan vaatekaappini, ja muoti kiinnosti tosi paljon. halusin näyttää hyvältä, jottei koulussa haukuttaisi, mutta homma menikin toisinpäin :''D mulle tuli aikaisemmin murrosikä kuin muille, ja naamaani ilmestyi finnejä ja kasvoin pituutta. vuoden 2008 lopputalvesta värjäsin takaisin kokonaan mustaksi, koska emous.

2009 ah, niin nolon emo kauteni alkutaipaleet tämän vuoden talven aikana aloin meikkaamaan hieman, mutten kyllä oikeastaan muutakuin kuvaamista varten. aloin käyttämään paljon mustaa, niittejä ja ketjuja. hiukset roikkuivat silmillä. ihmiset tuijottivat kaduilla, mikä pahensi oloa, mutta tahdoin silti pukeutua niin kuin itseäni huvitti. tällöin aloin myös käyttää elämäni rakkautta, kauluspaitoja.

2010 meikkaus alkoi toden teolla. mihinkään ei lähdetty ilman kunnon alaluoman rajaus pläjäystä, ja iho oli posliinin valkoinen. okeoke käytän vieläkin paljon kajaalia ja iho on vieläkin tosi vaalea mutta..  emo vaiheen huippukohta siis. :D käytin miltei pelkkää mustaa ja valkoista, tai sitten mustaa ja jotain kirkasta väriä.  vuoden loppuun mennessä kuitenkin olo helpotti siirryttyäni yläasteelle, ja uudelle luokalle. silloin myös tyylini  muuttui kertaheitolla.

2011 aloin käyttää värikkäitä vaatteita, ja hiukset vaihtuivat taikaisin punaiseen. operaation hiuksien kavatuskin alkoi jälleen. ja tottakai, sain tuon ihanan huulikoruni <3 tällöin myös rakastuin (uudelleen?) hameisiin ja käytinkin niitä aika paljon. aloin meikkaamaan hillitymmin, mutten kuitenkaan lopettanut.

2012 ja no nyt. värjäsin hiukset ruskeaksi, hankin pidennykset ja sitten myöhemmin dippivärjäsin. dippivärjäyksen muutin myöhemmin siniseksi, ja nyt se jo taittaa liilaaseen. vaatteissa pidän väreistä, ja ostin jopa elämäni ensimäiset farkut. + vaatekaapista löytyy vaaleanpunainen vaatekappale, mikä on sanoin kuvailemattoman suui juttu XD tämän vuoden aikana opin myös käyttämään luomiväriä, jota sitten naamani tungin vaikka kuinka, kunnes lähikuukausien aikana päätin siityä 'luonnollisemmaksi' enkä sitäkään enää paljotta käytä. mitäs mä tästä, tulkaa kattoo jos haluutte nähä XD siinä oli se! mitä mieltä ootte? :D  mun hiussekoilut on ollut aikamoisia, ja  jotkut vaateyhdistelmät ovat olleet erittäin hirveitä. opin kantapään kautta, ja nyt ymmärrän, ettei kannata pukeutua koko mustaan eikä blondata yhtä pientä osaa hiuksista miltei joka kuukausi :''D kommenttia saa lähettää! kuinka paljon nauroitte? mikä on teidän mielestänne kivoin vuosi tyylinipeusteella? entä kauhein? :D
-Alice-