En tiiä teistä, mutta henkilökohtaisesti olen ihminen joka ei halaile usein. Älkää käsittäkö väärin; mä todellakin rakastan halaamista, mutta haluan että se on tärkeää ja merkkipaalu jollekkin, eikä vain jokapäiväistä lääppimistä (seurustelusuhteessa asiahan olisi tottakai aivan päinvastainen XD). Olen tehnyt itselleni lupauksen, että halaan ihmisiä vain silloin kun on koulun päättäjäiset jouluisin ja kesäisin, silloinkun on henkilön syntymäpäivä tai silloinkun hän on surullinen (ja joskus harvoin kun tekee vaan mieli ja kehtaan). Tämän lupauksen vuoksi/ansiosta en halaile paljoa, mutta sen ansiosta myös henkilö jota satun halaamaan tulee todella iloiseksi silloin harvoin kun näin tapahtuu. Eilen oli koulumme joulujuhla, jossa näyttelin respanaista (sekoilin sanoissa hups, koko kirkko oli neitsyitä eiku..), sekä lauleskelin takarivissä ystävieni kanssa, jonka jälkeen koko koulu purkaantui ulos kirkon pihalle toivottelemaan toisilleen Hyvää Joulua.
Monethan siellä sitten syöksähtelivät minunkin luokse halailemaan ja hyväksyin useimmat halit mukisematta, toiset vähän pelokkaammin ja ne hulluimmat halaukset kiljuen. Paras hetki oli kuitenkin kun oli jo aika lähteä, ja ajattelin lupaustani. No ei siinä muu auttanut kuin halata Heidiä, joka siinä vieressä hengaili ja toivotin hyvää joulua. Vieressä seisovat kamuni olivat ihmeissään, sillä heidän tietojensa mukaan en halaile ikinä, ja taisivat ihmetellä kun siinä mumisin että, "mun pitää lähtee ni kyl mun teitäki pittää sit halat". No halaukset vaihdettiin, ja heti tuli kysymys onko mulla kuumetta tai olenko kännissä.. XD Onko mitään parempaa kuin se kun saat toisen ihmisen iloiseksi jostain niin pienestä asiasta kuin halaus ja hyvän joulun toivotuksesta? En tiedä olivatko he halauksesta yhtä innoissani kuin minä heidän reaktioistaan, sillä juuri sitä minä haen. Sitä että silloin harvoin kun halaan niin se on jotain speciaalia. Sitä että se saa väkisinkin ilahduttamaan ja sitä että joku harvoin odottaa sitä minulta. Joku viisas joskus sanoi että "Happiness is an unexpected hug", ja aika hyvin se minusta pitää paikkansa! :)
"The day we met, Frozen I held my breath Right from the
start I knew that I'd found a home for my heart"
"Cause when you're apart you don't want to mingle When you're
together you want to be single Ever the chase to taste the kiss of
bliss That made your heart tingle"
Ei yhtään kesäloma fiilis. Tuntuu et, hei huomenna on koulua ja näät sun kaverit jee jee- lause soi mun päässä kuin mikäkin mantra. näin ei kuitenkaan käy.
huomenna on virallisesti kesäloman ensimäinen päivä, ja minä vietän sen
pakkaamalla laukkujani Tukholman matkaa varten. Minulle tulee ikävä
ystäviäni jo noina kolmena päivänä, kun olen meren toisella puolen,
mutta entä pitkät kesäloma päivät? miten minä niiden läpi raahaudun? Tai
entä pidemmänkin aikaa? eihän minulla ole mitään vakuuksia siitä, että nykyiset ystäväni olisivat ystäviäni senkin jälkeen, kun emme ole samalla luokalla. emme välttämättä edes samoilla kursseilla.
Meijän päättärit oli
aika kauniit. koristelut ei ehkä ollu, eikä puheetkaan välttämättä,
mutta tunnelma ja musiikki oli. En itkenyt kun kaverit tuli halaamaan
mua, enkä itkenyt kun sain todistuken käteen. En edes itkenyt kun
viimeisen kerran lauloimme. Itkin, kun Martsu lauloi, sillä se toi
muistoja. yyh, onneksi kukaan ei huomannut. toivottavasti.
Todistus mulla
oli ihan hyvä. mikään ei tippunut ja Liikunta nousi, joten olen
tyytyväinen. keskiarvo tais olla tasan 8, jollen aivan väärin muista.
Sain myös kolme stipendiä. aika mahtavaa omastamielestäni, sillä en
arvannut saavani sellaisia. Sain 100€ stipendin hyvästä menestyksestä
kuvataiteissa ja ilmaisutaidossa, ja Sain pizza lipun siitä hyvästä,
että olen ollut siellä Marelassa töissä. Lisäksi sain kirjan, tusseja,
pensselin, pastelliliidut ja akryylimaaleja kuvaamataidollisuudesta.
Koulusta menin suoraan
kotiin ja siitä vaatekaapille, vain huomatakseni, ettei mulla oo mitään
päälle pistettävää mun 'veljen' ylppäreitä varten. Vaatekriisi on
paraskriisi. No nappasin lopulta ensimäisen mekon mikä tuli eteen ja
korkkari, jonka jälkeen juoksin alakertaan, jossa kaikki jo odottivat
minua. Ylppärit oli ihan kivat, tylsät vain. onneksi Niina piristi minua
siellä tullessaan juttelemaan niitä näitä.
Juhlan jälkeen
Menin kotiin, vaihdoin jälleen vaattet ja jäin odottamaan Porkkanan
saapumista. Porkkana tuli, ja vaikka tajusimme ajankulun, niin jäimme
kuuntelemaan Isac Elliotia XD. no arvattavasti saavuttiin vähän myöhässä
sovittuun tapaamispaikkaan, mut ei se mitään, kaikki muutkin (paitsi
liina) oli myöhässä. Hengailtiin kaupungissa, ja käytiin Makiksessa ja
sieltä sitten kaupan kautta meille. Pelailtiin yömyöhään Trivial
Pursuitia ja Picturekaa, ja mentiin nukkuu joskus 4 aikaan. Reettakin
kävi meitä moikkaas! :) Koska mun huone on pieni, ja meillä on vaan kaks
patjaa, nukuttiin mun parvisängyssä porkkanan kanssa, ja nikke ja iida
nukku lattialla.
Aamulla sitten heräiltiin
joskus 11 aikaan ja hilluttiin sängyis (lue: Kahdella patjalla 4
ihmistä samaan aikaan makaamassa toistensa päällä) viel siihen ast et
Liina kysyy ollaanko valmiita lähtee picnikille. joo ei oltu, mut
pyydettiin se tulee meille. No piknikille mentäessä, ja siellä ollessa
tpahtui kaiken näköistä, mutta niistä en selitä. Sen sanon että
rankkasateet ei oo kivoja kun oot kävelees korkkarit jalas. ja hyttyset
on petoja.
Täs viel kuvii Lauantaista ja Tältä päivältä:
mun kuviksen päättötyö
nauran tätä kuvaa yksinäni XD
tä on ehkä järkyin kuva ikinä XD
Reettuli <3
mun pitäis varmaan tehä luokkaretki postaus ja vikapäivä postaus, mut en tiiä onko se enää kannattavaa. mitä mieltä ootte?
"So cutie what do you say I'll pick you up around 7 or 8 We
can talk and laugh all night It'll be so great"
-Alice-
ps. en varmaan kirjottele vähään aikaan, koska Tukholma, mutta saatte sitten siitä postauksen myöhemmin :)
