Ai minäkö en kirjoita? Pötypuhetta! viimeisestä postauksestahan on vasta.... 3 viikkoa. hups. Oon tehny ihan sikana kaikkea, mutten voi kertoa kaikkea, enkä edes muista puolta kaikesta mitä olen tehnyt. Oon saanu uusia ystäviä, kertonut salaisuuksia, värjännyt hiukset (VITUN COOLIT EIKS VAAN?!), oon uppoutunut koulutehtäviin, puhunut liikaa englantia, punastunut kun mulle puhutaan jostain nolosta, lopetin show jazzin, maannut kylmällä asfaltilla, halaillu vitusti mutta silti liian vähän, lukenut kirjoja, ja mun polvet on pettäny alta niin monen eri asian takia. Oon tehnyt paljon kaikkea.
En tiiä mihin blogin tulevaisuus menee vieläkään. luultavasti postuksien laatu ja kirjoitusnopeus pysyvät huolellisen huolettomina. postaus ehdotuksia saa heittää, sillä teijän toiveita on aina kiva toteuttaa, ja siitä saisin vähän iloa ja motivaatiota tähän kirjottamiseen :)
"She made me admit I'm broken, I'm broken... Shouldn't it after
all that I preached, I still can not accept that I'm not a fit and
once that of course the snowball, snowballing down my spine draws
a perfectly imperfect line."
...Monet mun ystävät joiden uskoin olevan mun elämässä vielä kauan syrjäyttivät mut.
...Halasin ihmisiä enemmän kuin koskaan.
...Olin isosena, ja vietin mun elämän parhaan viikon.
...Valmistuin peruskoulusta ja pääsin lukioon.
...Söin vitusti liikaa. ...Shoppailin vitusti liikaa. (lol en)
...Olin Tukholmassa, unelmieni kaupungissa.
...Tajusin vihdoin että saan olla mitä haluan ja sanoa mitä tahdon.
...Opin olemaan ihmisten seurassa, mutta myös sanomaan etten tahdo ketään läheleni juuri nyt.
...Kärsin menneisyyden haamuista.
...Olin Helsingissä, ja näin Lana Del Reyn livenä
...Nukuin koko suomessa tunnetun Nikken (matthiaswbu) vieressä kun sillä oli vain alushousut jalassa OO ÄM GEE!!! mun elämän kohokohta woop woop.
...Tapasin parhaita ihmisiä ikinä, ja annoin heille tyhmimpiä lempinimiä ikinä.
...Vietin koko vuoden kuolaten Harry Stylesin perään.
...Löysin Tumblrin ja menetin sille sieluni.
...Kärsin koko vitun vuoden sydänsuruist.
...Kasvoin ihmisenä ja opin ymmärtämään muita paremmin.
...Kävin elokuvissa yli 50 kertaa
...Olin helvetinmoinen bitch.
Vuonna 2014 aijon...
...Kitkeä jokaisen ihmisen mun elämästä, joka ei mua siihen tahdo.
...Hankkia uusia ystäviä niiden kusipäiden tilalle jotka eivät mua niiden elämään ansaitse.
...Oppia itkemään.
...Nähdä mun elämäni rakkauden, One Directionin, livenä.
...Pukeutua paremmin.
...Pukeutua just sillee kun mä haluan
...Muotoilla mun kulmakarvat kivemmiksi.
...Käyttää mustaa huulipunaa kaupungilla edes kerran.
...Katsoa lisää leffoja.
...Kuvata enemmän.
...Kokea monen monta seikkailua.
...Päästä eroon niistä jo ennen mainituista menneisyyden haamuista.
...Viettää aikaa niiden ihmisten kanssa, jotka eivät häpee mua ja ymmärtää mua.
...Varata ittelleni ajan tatuoijalta.
...Shoppailla vitusti liikaa
...Kuolata Harry Stylesin perään.
...Olla edelleen helvetinmoinen bitch.
Mun viimevuoden uuden vuoden lupauksia oli 6. 1. Käydä elokuvissa enemmän (jopa yksin). onnistuin. Käin elokuvissa yli 50 yhden vuoden sisällä kun sitä ennen olin käynyt kolmessa vuodessa elokuvissa 10 kertaa. kävin neljäsit myös yksin katsomassa leffoja, muttei se tuntunut aina niin hauskalta. 2. Lukea kirjoja. Luin paljon, mutten välttämättä niin paljon kuin olisi ollut hyväksi. Ficcejä luin edelleen enemmän kuin olisi luultavasti terveellistä, mutta kuuntelin paljon audiobookkeja, ja luin paksuja kirjoja englanniksi, joten lasken tämän voitoksi. 3. Mennä aikaisemmin nukkumaan.HA en ikinä. 4. Käydä enemmän kaupungilla ja viettää aikaa kamujen kanssa, ja käydä jokaisen kaverin luona yhden kerran. yllätyksekseni onnistuin tässä todella hyvin. olin kaupungilla todella usein (varsinkin kesälomalla), Meillä oli yötä ihmisiä, olin sosiaalinen, ja hei!!! Kävin miltei jokaikisen ystäväni luona!!! (no Nikken luona vain kuistilla ja Kitin luonakin kävin 3 päivää vuoden vaihtumista ennen mutta ne lasketaan!!!) 5. Tehdä blogistani viihtyisempi. no, senhän päätätte te. :) 6. Alkaa tykkäämään ittestäni ja olla itsevarmempi. Jos tottapuhutaan, en vieläkään tykkää ittestäni, mutta selviän sen asian kanssa nykyään paljon paremmin, ja olen kyllä itsevarmempi. ainakin hiukan. eli ehkä lasken tämän tasapeliksi minä vs. maailma.
Vuoden 2014 Uuden vuoden lupaukseni on, että kirjoitan joka päivä edes yhden lauseen positiivisesta asiasta mitä tapahtui sinä päivänä. Ei mulla varmaan muuta lupausta ole, mutta jos jotain keksin vuoden aikana niin..
KIITOS TÄSTÄ VUODESTA
JA MAAILMAN PARHAASTA SEURASTA KUN VUOSI 2013 VAIHTUI VUOTEEN 2014 ;)
OOTTE KAIKKI RAKKAITA!
“You were just a boy on a bed in a room,
like a kaleidoscope
is a tube full of bits of broken glass
but the way i saw you was pieces refracting the light,
shifting into an infinite universe of flowers
and rainbows
and
insects
and planets,
magical dividing cells,
pictures no one else
knew.”
-Alice-
ps. Huomenna pitäisi tulla video jossa tyhjennän mun memory jarin! :)
En tiiä teistä, mutta henkilökohtaisesti olen ihminen joka ei halaile usein. Älkää käsittäkö väärin; mä todellakin rakastan halaamista, mutta haluan että se on tärkeää ja merkkipaalu jollekkin, eikä vain jokapäiväistä lääppimistä (seurustelusuhteessa asiahan olisi tottakai aivan päinvastainen XD). Olen tehnyt itselleni lupauksen, että halaan ihmisiä vain silloin kun on koulun päättäjäiset jouluisin ja kesäisin, silloinkun on henkilön syntymäpäivä tai silloinkun hän on surullinen (ja joskus harvoin kun tekee vaan mieli ja kehtaan). Tämän lupauksen vuoksi/ansiosta en halaile paljoa, mutta sen ansiosta myös henkilö jota satun halaamaan tulee todella iloiseksi silloin harvoin kun näin tapahtuu. Eilen oli koulumme joulujuhla, jossa näyttelin respanaista (sekoilin sanoissa hups, koko kirkko oli neitsyitä eiku..), sekä lauleskelin takarivissä ystävieni kanssa, jonka jälkeen koko koulu purkaantui ulos kirkon pihalle toivottelemaan toisilleen Hyvää Joulua.
Monethan siellä sitten syöksähtelivät minunkin luokse halailemaan ja hyväksyin useimmat halit mukisematta, toiset vähän pelokkaammin ja ne hulluimmat halaukset kiljuen. Paras hetki oli kuitenkin kun oli jo aika lähteä, ja ajattelin lupaustani. No ei siinä muu auttanut kuin halata Heidiä, joka siinä vieressä hengaili ja toivotin hyvää joulua. Vieressä seisovat kamuni olivat ihmeissään, sillä heidän tietojensa mukaan en halaile ikinä, ja taisivat ihmetellä kun siinä mumisin että, "mun pitää lähtee ni kyl mun teitäki pittää sit halat". No halaukset vaihdettiin, ja heti tuli kysymys onko mulla kuumetta tai olenko kännissä.. XD Onko mitään parempaa kuin se kun saat toisen ihmisen iloiseksi jostain niin pienestä asiasta kuin halaus ja hyvän joulun toivotuksesta? En tiedä olivatko he halauksesta yhtä innoissani kuin minä heidän reaktioistaan, sillä juuri sitä minä haen. Sitä että silloin harvoin kun halaan niin se on jotain speciaalia. Sitä että se saa väkisinkin ilahduttamaan ja sitä että joku harvoin odottaa sitä minulta. Joku viisas joskus sanoi että "Happiness is an unexpected hug", ja aika hyvin se minusta pitää paikkansa! :)
"The day we met, Frozen I held my breath Right from the
start I knew that I'd found a home for my heart"
