Who am I?

 musta varmaan tiiätte jo superpaljon, mutta kertaus on opintojen äiti eiku mitä

Kuka olen?

Ruudun takaa kurkkii punertava hiuspehko sekä vihreät silmät, ja näppäimiä näpyttelee sateenkaaren väreissä loistavat kynnet. Tyttö kutsuu itseään Aliceksi, sillä ei koe kuuluvansa tähän maailmaan, sillä hänen ajatukset eivät tunnu mahtuvan sinne. Tyttö ei kuitenkaan ole Alice, eikä edes Liisa, vaan hänellä on niinkin tylsä oikea nimi kuin Sanna.

Alice on se tyttö, jota ei kiinnosta mitä ajattelet hänestä, mutta silti hän tahtoo kuulla mielipiteesi. Alice on iloinen ja surullinen, ja suurimman osan ajastaan hän pohtii miten se on mahdollista. Ihmiset sanovat että Alice puhuu liikaa, mutta joku joskus sanoi ettei se aina pidä paikkaansa. Alice on tyttö joka ei anna anteeksi pyytäessäsi sitä, vaan silloinku häntä itseään huvittaa. Monet kuvittelevat Alicen puhuvan itsestään paljon, ja tottahan sekin, mutta kuitenkin hän salaa niin paljon, että muut turhautuvat häneen. Jos haluat oppia tuntemaan Alicen, lue rivien väleistä ja pakota hänet kertomaan totuus, muuten et pitkälle pötki.

Jos etsit Alicea kaninkolosta, et tule häntä löytämään. Etsi Kirjastosta. Mene kirjahyllyjen lomasta paikkaan, jossa on pehmeitä penkkejä ja suuret ikkunat joista valo kajoaa hänen hiuksiinsa saaden ne leiskuamaan punaisina. Punapäällä saattaa olla kädessään vanha ränsistynyt novelli, juuri hyllyyn pistetty Manga-sarjakuva, tai ehkä hänellä onkin kädessään kynä ja piirrustusvihko. Hiivi hänen taakseen ja voin vannoa, että hän ei huomaa sinua, sillä hänellä on joko kuulokkeet korvissaan tai hänen ajatuksensa ovat muuten muualla. Jos kutsut Tyttöä nimellä tai napautat häntä olkapäälle, hän huudahtaa yllätyksestäja ehkä lyö sinua.

 Jos Alice ei olekkaan kirjastossa, suosittelen sinua kävelemään hänen kotiinsa. Älä etsi pihalta, hän ei ole siellä. Älä etsi keittiöstä, hän vie ruokansa piiloon muilta. Älä etsi olohuoneesta, sillä hän tykkää olla samassa huoneessa Äitinsä ja isäpuolensa kanssa. Etsi hänen huoneestaan. Siellä hän makaa romun keskellä ja makaa nenä kiinni tietokoneessa, tai istuu kirjoituspöytänsä ääressä maali tahroja naamassaan. Et ehkä pääse Tytön huoneeseen, sillä voin vaikka vannoa että kun vihreät silmät huomaavat sinut, hän alkaa paiskoa sinua tavaroilla. Päällesi saattaa lentää tavaroita teroittimista tuoleihin. Jos hänen huoneensa on selaisessa kunnossa että normaali ihminen pystyy siellä hengittämään, ja/ tai hän rakastaa sinua tosi paljon, Alice ehkä päästää sinut sinne pieneksi ajaksi.

Mitä tahdot vielä tietää tytöstä näidenkin raapustusten takana? Pieniä yksityiskohtia tämän eämästä, vai kenties tämän ihmissuhteistaan? Aluatko tietää hänen kynsiensä muodon, tai sukkalaatikon sisällön? Haluatko kuulla hänen elämäntarinansa, vai kenties haluat hänen tukkia suunsa? Kysy mitä haluat, vannon että hän vastaa 100% totuuden mukaisesti, sillä tuo tyttö ei valehtele.

 

I’m sorry for never giving you an explanation. 

I’m sorry for wasting so much time holding things back 

when I could have been holding you instead.

 I’m sorry that it’s so much easier for me to write you shitty poetry 

on pieces of scrap paper then to tell you these things face to face,

 and I’m sorry that I broke things irreparably.

 -Alice-