A Paper Rose: Kaveripostaus

eli koska 30 lukijaa tuli täyteen, mietin minkä erikois postauksen tekisin. pian lähestyy 400 tekstin pätkä (OU-MAI-GAAAAAD) joten en viitti mitään 30 päivän juttuu alkaa tähän vetää, mut joku täytyy keksii
tässä KitKatin ehdotuksia:
30 syytä miksi olisin mieluummin kissa
30 tapaa syödä suklaata
30 asiaa miksi olla sammakko
30 juustolajiketta
30 noloa tapausta elämästäni
30 syytä miksi rakastan KitKatiä
koska yhtäkään näistä ideoista en hyväksynyt (...), päätin tehdä kunnollisen kaveripostauksen.

ystävistäni on blogissani varmaan saanut aika sekavan kuvan. toisia mainitaan enemmän kuin toisia, ja toiset vaikuttavat enemmän sekopäisiltä kuin toiset. totuus on, että kaikki he ovat täysin mielenvikaisi. ja tärkeitä. siksi on ehkä parempi, että kerron heistä enemmän näin postauksen muodossa

Ensimmäisenä meillä on vuorossa:

Iida

Iidan tapasin neljännellä luokalla vaihdettuani koulua. Oikeastaan vasta viidennellä luokalla aloimme hengailemaan kunnolla, sillä niinä aikoina ystävystyin Jennan kanssa, joka taas oli Iida parasystävä. Siinä sitten 3 vuotta samalla luokalla, ja kun oli aika siirtyä yläasteelle, kirpaisi aika paljon mennä kuvisluokalle juuri siksi, ettei Iida olisi enää samalla luokalla kanssani. kesäloma menikin siinä kun lupasin ettei meijän yhteydenpito lakkaa siihen.

Lupaus pidetiin ja yläasteen ensimmäisen lukujärjestyksen saadessani käteeni ja juostuani Iidan luokkalaisten luo, huomasin että meillä on jopa sama liikunnanryhmä. kolmesta yläasteella vietetystä vuodesta on jäänyt käteen monia kahvilareissuja, kirjastossa istumista, yömyöhään vietettyjä keskusteluja ja puhelin soittoja. Olemme nyt jopa läheisempiä kuin silloin kuudennen luokan päätyttyä.

Iida on iloinen ja surullinen. herkkä ja pikkuisen hassu. säroilevä ja kummallinen. Iida on ihana.

Lotta/Porkkana

Pienen suuri ystäväni, jonka tapasin seitsemännelle luokalle mentyäni. ensimmäinen koulu viikko, ensimmäinen käsityön tunti, kun kädet täristen istuin luokan ainoalle tyhjälle paikalle jopa minua lyhyemmän tytön viereen. nimeä en muistanut, mutta silmistä näki ettei hän halunnut minun istuvan siihen. Kumpikaan ei tainnut tuntea ketään luokalta, joten lopulta olimme ainoat ihmiset jäljellä kun pyydettiin valitsemaan pari. "No, haluuksä olla mun pari", lol, et halunnut, mutta vastasit silti myöntävästi. en mäkään olis uskaltanut sanoa ei.

Kuka olisi uskonut? en mä ainakaan. Mä olin pelottava ja Porkkana kaikkea muuta. suloinen ja hauska jos jotain. sai mut nauramaan. "Anna mä kerron sulle mun elämän tarinan! sillonkun olin ihan pieni kääryle vaan, ja äiti pisti mut istumaan syöttötuoliin enkä saanu tarpeeksi porkkanaa!" "Mitäh? XD" "Niinii! katokkun mä oon allerginen porkkanoille!" "okei neiti porkkana!"

Porkkanan on ilonen ja saa mut nauramaan. Porkkana yrittää ymmärtää, ja puhuu omasta elämästä. Porkkanalla on aina pilke silmäkulmassa, ja sen kanssa on helppo olla ystävä. Porkkana on porkkana ja hyvä sellaisena.

Fiia/Sofia

Oi eih, Ei Fiiasta pysty kertomaan mitään! Fiia on täysi sekopää! Hullu! Mielenvikainen! ihana ja hurmaava! Rakas ja tärkeä! Fiia on mun sisko.

Me ei oikeastaan tutustuttu. Meijän äidit on ollu ystäviä vuodesta jäätelö ja kukkapurkki, joten ne käy meillä vähän väliä. pienenä riideltiin aika paljon, vaikka lopulta aina sovittiin. riideltiin tyhmistä asioista ja tapeltiin usein. mut eikö kaikki sisarukset tee niin?

Fiiasta en tosiaan osaa kertoa mitään. ollaan aika samanlaisia. kummallakin viiraa päästä ja kummatkin on vähän yhteiskunnan odotusten ulkopuolelta. Fiia saa mut aina nauramaan ja sille voin puhua mitä vain.

KitKat/Juulia

Kitin kohdalla pitää aina kysyä itseltään, 'Miten tässä kävi näin?' Miten kaksi niin samanlaista ihmistä ikinä löysi toisensa? vastaus kuitenkin on tosi yksinkertainen: tarvitaan vain kännykkä, kissoja ja One Direction.

Ollaan oltu Kitin kanssa samassa koulussa seiskalta asti, muttei samalla luokalla eikä meillä ollu mitään samoja tunteja. Olin kyllä huomioinut Kitiä käytävillä, koska se on niin nätti ja sillä on ihania vaatteita. Kasilla kummatkin oli sattumalta samassa ilmaisutaidon ryhmässä, vaikkei sielläkään tutustuttu, sillä ollan kummatkin tosi socially awkwardeja. kesällä 2012 oli kuitenkin Rippileiri, johon kohtalon kaupalla päästiin samaan, vaikkei sitä silloin tiedettykkään. Rippileirillä tajuttiin et "ei vittu toihan on ihan semi hyvä tyyppi!" ja yhteinen sävel löytyi siitä.

KitKat on sellainen jolle pystyn puhumaan, ja ollaan koettu aika samanlaisia asioita. Kit on Kovaääninen ja naurettavan Saatanallinen. Kit puhuu mulle vaikkei huvittais ja nauraa mun jutuille (lue: mulle). Kit jakaa hulluutensa mun kanssa, ja koko koulu varmaan tietää kaikki 1D jutut koska me juostaa ympäri koulua huutamassa ja hakemassa tosiamme. Kit osaa olla tosi ihana.

Pullea/Julia

oi Pullea, pullea. Pullea on nyt ollut luokallani kolme vuotta, eli hänetkin olen tuntenut vasta seiskaluokasta lähtien. Pullean huomasin jo ensimmäisenä päivänä , sillä hänen tyylinsä oli sellainen joka miellyttää silmääni. Lisäksi hän osaa piirtää niin että saa minut vihreäksi kateudesta :D.

Pullean kanssa aloin hengailemaan enemmän vasta kasin lopuilla ja menimme myös samalle rippileirille. Pullean kanssa syntyy aina hyvää läppää ja meillä on samanlainen maku ystävien suhteen.

Pullea on sellanen ketä saa sut nauramaan vaikkea olis huonokin päivä. Pullea saa huonotkin ideat kuulostamaan hyviltä. Pullea kertoilee rentoja juttuja ja rivienvälistä pystyy lukemaan suoraan sen päähän.

Laama/Nikke/Niklas

Voi Laamaseni, miksi vain susta on pöljä kuva? XD

Iida ja Laama on parhaita ystäviä, ja sitä kautta tähän paskiaiseen tutustuinkin. Taisi olla 2009 kesällä kun ensimäistä kertaa silleen puhuttiin ja chillattiin. Oltiin sen normaalin porukan kanssa puistossa istuskelemassa kun Tämä poika sitten pyröräilee siihen ihan pokerfacena. huomasin blondin pojan olevan ihan kiva tyyppi, ja se sai mut nauramaan.

Yläasteella siirryimme samaan kouluun, vaikka seiskaluokan ajan välttelinkin Laamaa (XD), ja Kasilla aloimme moikkailemaan ja vitsailemaan kaappiemme lomasta toisillemme. En oikeastaan tiedä miten ystävystyimme. toisella hetkellä yritin vältellä häntä parhaani mukaan ja toisella istuimme Iidan ja Laaman kanssa kirjastossa nauramassa jollekin tyhmälle asialle. Kesäloman aikana me kai ystävystyttiin. loppuvaiheessa ei mennyt päivääkään ettemme puhuisi toisillemme jollaintavalla ja hengailimme kirjastolla aina välillä.

Laama on ihminen kenen kanssa ei tarvitse täyttää hiljaisia hetkiä tarpeettomalla puheensorinalla, vaikka kuitenkaan en tylsisty hänen seurassaan koskaan. Laama naurattaa ja osaa kertoa asioita niin että minäkin ymmärrän. Laama on täysin mulkku, mutta samalla tosi ihana.

Tietty tähän en kirjoittanut läheskään kaikkia ihania ihmisiä elämästäni! en kertonut Liinasta joka on tosi hömelö vaikka samalla niin fiksu. En maininnut Henttua tai Suskia jotka ovat synonyymi lapsuudelleni. En kertonut miten ihana Äitini tai Hattara on. En kertonut edes murtoosaa ihmisistä kenen kanssa olen kokenut mahtavia hetkin, mutta toivon että tiedätte että olette ihan mahtavia!