jotain synkkää pimeään yöhön?

Face to face and heart to heart

We're so close yet so far apart

I close my eyes I look away

That's just because I'm not OK

Keeping secrets safe

Every move we make

Seems like no one's letting go

And it’s such a shame

'Cause if you feel the same

How am I supposed to know?

mulla on taas se fiilis. kyllä tekin varmaan tiiätte sen, kun tekee vaan mieli lähtee pois. ei kertois kenellekkään mihin  menee, ja jatkais vaan niin kauan, et löytäis paikan, mihin kukaan ei sua lähe ettimään. sit vaan odottaa, ja kattoo kuinka moni huomaa sun lähteneen. odottaa et joku soittaa ja kysyy missä oot.

musta tuntuu et se olen koko ajan minä joka kysyy "mitä teet tänään, mennäänkö johonkin?". se joka haluaa puhua, vaikka olisi nähnyt vasta edellis päivänä. Se joka voi vaan istua toisen seurassa ja puhua mistä tahansa kyllästymättä.

Tää koko idea lähti taas siitä kun Lyhty sanoi "mut mä oon tuntenu sut kauan ja näen sua livenä ja höpötän sillon", Sillä mä en ymmärrä oikeastaan tota. Mä voin olla jonkun ihmisen kanssa viikkokausia kyllästmättä, ja löytäisin silloinkin vielä puheenjuurta.

Mulla on ikävä sitä ku joku voi puhua mulle yötä myöten. mulla oli joskus sellainen ihminen, ihminen joka valvoi arkipäivänä kansani 4 aamuyöllä, ja silti valitti kun nukahdin koneen ääreen, että halusi puhua. mulla oli joskus henkilö, joka jaksoi kuunnela juttujani  vaikka olisin kertonut sen sata kertaa ennenkin. Joka ymmärsi mua yhdestä katseesta, ilman sanoja. poissa on noi ajat, ja nykyään me ei puhuta miltei koskaan. ei kerrota salaisuuksia toiselle kärsivälle, vaikka tiedetään kummankin tuskasta. ehkä on aika unohtaa?

tekstin pointti oli, että harkitsen lomaa. lomaa tästä rakkaasta merenrantakaupungistani. ehkä lähtisin vähäksi aikaa isäni luo Laitilaan. lukisin sen pienen kirjaston loppuun, ja kävelisin joka päivä rannalle ottamaan kuvia pikkulapsista jotka leikkivät rantahiekassa. tai ehkä en vain poistuisi talosta? tai omasta huoneestani? en tulisi ollenkaan nettiin, ja vain lukisin ja piirtäisin. kuka olisi ensimmäinen joka huomaa poissa oloni? ehkä Lyhty. Tai ehkä jopa Kuningatar? heidän kanssaan yleensä puhun kun olen koneella. Tai en Lyhdyn, mutta sanomme 'Moi' mesessä, ja jatkamme elämäämme. ehkä tuota pitäisi kokeilla. 

Tai ehkä elän normaalisti, mutten vain puhu kenellekkään? paitsi äidille, koska hän ei kyllästy muhun nii helposti, koska se ei kauheen usein nää mua :D tuota voisi kokeilla. en vastaisi viesteihin, enkä chatteihin, enkä soittoihin. katsoisin kuka tulee ensimmäisenä hakemaan minua! 

Tai ehkä pysttytän teltan keskelle peltoa, ja olen siellä niin kauan kun  varikset ja naakat tulevat nokkimaan silmiäni. vitsi vitsi :D

jaajaa tää oli tällänen postaus! välillä tätäkin! en olekkaan pitkään aikaan kirjoittanut mitään tälläistä! aina sitä 'mitä olen tänään tehnyt' soopaa :D pitäisi varmaan mennä nukkumaan, etten oikeasti mene raahaamaan sitä telttaa mihinkään.

Hyvää yötä kaikki rakkaat lukijani <3 

-Alice-