“All children, except one, grow up.”

I was in love. There was no point trying to deny it. I would watch him, my heart fluttering, my cheeks flushing as he would catch my gaze and smile.

I wanted him to love me, to catch me in his arms and simply hug me, whispering how he felt in my ears as we walked together, hand in hand, intertwined.

In my mind we were destined to be together, and we didn’t need any poison apples to know that. In my mind I was his and he was mine. But reality still needed to catch up.

In my dreams he would tenderly kiss me, brushing my hair from my eyes, and I would find myself unable to breathe as we simply lived in the now, the sun setting, casting orange shadows behind us.

I dreamt of my happily ever after.

Tänään Permanentti otti esille asian josta en ollut uskoa korviani (

"mua muuten ärsyttään ku en tiiä kenestä tykkäät. ku sun vanhassaki blogis sanoit et tykkäät jostakusta"

täsä vaihees olin ihan et Woooot :D

mä haluun nyt kertoo tän tässä ku monet muutki mun ystävät voi vähän ottaa nokkiinsa, etten kerro niille. elikkä

Mua yksinkertaisesti nolottaa! . se että en kerro teille, ei johdu siitä, ettenkö luottaisi, vaan että minua hävettää niin kauheasti. sitten kaikki kuitenkin miettii et "ei se voi tykätä tosta" "ei niistä tuu koskaan mitään ku Alice on ni ruma" "pitäiskö Alicea auttaa jotenkin". ehei en halua sitä. kiusoittelut vielä kestäisin, mutta en sitä jos juttu leviäisi. kuitenkin leviäisi. ja sitten kaikki kuitenkin ajattelisi minua ihan outona, kun tykkään hänestä. eihän hän ole mikään erityinen. minulle on.

+ vielä, että eräs ystäväni tykkää samasta pojasta, eli homma on tabu. minä+hän=newer, mun kaveri+hän=begin

joo eli juu. kerron sitten joskus kun ei ole kiire ja kun olemme kahdestaan/kolmistaan jossain, eikä tarvitse miettiä muita jotka voisivat kuulla. :D

huomioikaa, ettei edes Lyhty tai Ketju/Riipus tidä hänen nimeään!

tänään olin muuten kirjastossa Lyhdyn kanssa, ja sitten siihen ilmeistyi Herra Laama :D pelottavaa oli ja meni nii hemmetin kovaa, et ajantaju katos :D Lyhty ja Laama on maailman parasta ajanvietettä. kummatki nii pirun sekasin, ja sielt tulee nii kovaa läppää :D

anteeksi sekava postaus. mulla särkee pää, ja yritän päästä nukkumaan, jotta pääsisin huomenna kouluun. kokeetki pukkaa päälle..

-Alice-

ps.

Anonyymi: sanot et haluisit olla erilainen ku oot nyt, ni millanen sä oikeestaan sitten haluisit olla? sul on kiva blogi :)

 vastaus:

"But it was more than her looks, she was beautiful inside and out. Sensitive and compassionate, she was the first to offer assistance, the one who was the most moved by our success. And yet she was always happy, always bringing a smile to everyone else’s faces even when the storm clouds where rolling in. Her personality was like a drug, addictive, it made you want to spend time with her, because she made you forget all your worries and just smile."

haluun saada ihmiset onnelliseksi.