Jag speak inte Swenska, yhä vieläkään (One Direction Sweden 2014)

tuntuuko kenestäkään muusta koskaan siltä kuin yrittäisi pyristellä kovaa vastavirtaa ylös, ja jokaisen harppauksen jälkeen jalansija lipeää ja valahdat ainakin puolet askeleen mitasta taaksepäin? siltä musta ainakin tuntuu. Eteenpäin mennään, vaikka jokainen askel sattuukin. lalalaa, siinä mun syvällisiä aatelmia siis jälleen kerran, mutta jospa jatkaisimme eteenpäin?

Kesäloma, kesäloma, mihin valut? Joka päivä oon jossain ollut hillumassa, vaikka silti tuntuu etten ole nähnyt puoliakaan kamuja riittävästi (Pullea ;___;). Oon kyllä tutustunut uusiin ihmisiin, ja lähestynyt ihmisiä joihin tahdon tutustua, mutta tuntuu etten silti ole tehnyt riittävästi asioita. Kävin Turussa shoppailemassa, Tukholmassa 1Dn keikalla (!!!!!!) ja vietin Lauran synttäreitä. Ei varmaan muuta mainitsemisen arvoista ole tapahtunut, enkä oikein tiedä mistä muusta enää puhelisin, joten läjäytän tähän kasan kuvia joita olen ottanut, ja ostoksia joita olen ostanut, okei?

 

Ostokset:

ja sitä vielä että jos teitä vielä on siellä lueskelemassa tätäkin paskaa, niin hei ilmiantakaa itsenne ja kertokaa mulle mistä haluutte kuulla! jtn erikoispostausta? tuntuu ettei mulla oikeen oo mitään tärkeetä kerrottavaa teille, joten aattelin että voisitte vähän avautua ja kertoo mitä toivoisitte multa ja tältä blogin kuvatukselta. ok? thanks.

"I don’t want to be just another star in your
sky. I want to be a fucking asteroid barreling
down towards the center of your heart and
leave a crater big enough to have you notice
that if you love me, I’m going to have an
impact on you. I’m a knife that’s going
to delve deep into your skin and leave behind
a scar you’ll always look down at and say,
‘yeah, this one’s from a fighter’. "

-Alice-

ps. tää postaus tuli kuukauden myöhässä, koska mun kone oli rikki 

Tuleekohan tästä mitään

 

 

 

 

 

 

Otsikko kertoo kaiken.
 Menneet viikot joina mä en oo kirjottanu on ollu mun elämän rankinpia, mutta samalla ihania. Oon oppinut paljon, ja kasvanut ihmisenä. Mua on satutettu enemmän ku koskaan ennen, mut on petetty ja mut on jätetty. ei ehkä kirjaimellisesti mutta siltä se tuntuu.
En tiiä kuinka usein tuun kirjottaa tänne, kun en tiiä enää että mitä kirjottais, ja mitä saan kirjottaa ja mi(l)tä saan näyttää ja millä tavalla ja ja ja.. kirjoittaa silti aijon, vaikkakin epätasaisin ajoin. vähään aikaan en ole pystynyt, enkä uskaltanut. ja no jaksanutkaan. Tykkään kuitenkin kirjottaa, ja tää tuo jonkun näköstä päiväkirjamaisuutta mun elämään, ja on hauska myöhemmin lukea näitä. huoh. en vaan osaa enää. täytyy alottaa kaikki alusta.

Pääsin lukion ekalta vuodelta hengissä! woohoo! Sain kamuja, menetin kamuja ja sain kokemuksia. Oi kyllä, kokemuksia; sekä hyviä että huonoja, mutta ainakin unohtumattomia. Ehkä opin virheistäni, ja ehkä musta nyt on tullut ees vähän vahvempi ihminen? tiedän keihin luottaa ja keihin ei. tiedän mikä tekee mut onnelliseksi. tiedän mitä mä tahdon.
Hassua ajatella että tässä sitä ollaan. kesälomaa mennyt viikko. olen jokaikinen päivä tehnyt jotain, sillä jos pysähdyn niiin en tiiä mitä tehdä itselläni. Teen merkkipaaluja kuukausien päähän tästä päivästä. 1Dn konsertti, Tampere (prkl tää tulee tapahtuu), Helsinki pride ja särkänniemi. Päivä kerrallaan, aina odottaen. Ei saa pysähtyä, ei saa miettiä. Pitää jatkaa, pitää jaksaa. täytyy nousta ylös jokaisen kaatumisen jälkeen.

And now I can sleep without a blanket on me

because none of the demons from my nightmares

can hurt me like you did

-Alice-